-Isi, hei! He huusivat. Kerro taas näiden miekkojen tarina!
-Niin, heidän isänsä aloitti. Kun olin purjehtimassa isolla purjelaivallani suurella merellä kaukaisiin maihin..
..joista minun piti tuoda laivalastillinen ruokatarvikkeita kauppiaille...
..ja paljon, paljon muutakin tavaraa.. maista, joihin piti purjehtia monia, monia kuukausia..
..ostin sieltä teetä, joka laitettiin erikoisiin rasioihin, ja se oli niin arvokasta ja ainutlaatuista, että siihen oli varaa vain hyvin rikkailla ihmisillä..
.. se punnittiin, ei vain kerran...
..vaan kahdesti. Ja mikäli punnitukset poikkesivat keskenään, se punnitsijoista, jonka vaaka näytti enemmän, oli vaarassa menettää päänsä...
- Nyt se toinen vaaka on mummolassa, lapset keksivät yhtäkkiä..
- Joskus minä palkkasin tällaisen väärän punnitsijan omalle laivalleni, Erik jatkoi, sillä minun kanssani he eivät voineet petkuttaa, olimmehan avomerellä suurimman osan aikaa..
- Minua miehistö kunnioitti, olinhan laivan kapteeni.. Joskus merirosvot ahdistelivat meitä. Eräs heistä oli pelätty Punaparta...
- Hänen hiustensa väriä ei kukaan miehistä uskaltanut pilkata, sillä Punaparta oli kuuluisa siitä, että pilkkajat joutuivat lankulle.. Ja olipas käynyt niinkin, että hai oli syönyt näitä poloisia suihinsa..
- Mutta siis, Erik rykäisi. Mihinkäs jäinkään - aivan.. Sattuipa kerran tällaisella kauppamatkalla, että hirmuisen suuri hai hyökkäsi laivan kimppuun, tai siis, no, ainakin yritti.. Minä huomasin hain ja heitin harppuunan hain selkään, johon se jäi sojottamaan..
..Ehdin myös tempaista miekkani ja iskeä myös sen hain selkään ennen sen sukellusta aaltoihin..
Hai oli niin suuri, että olisin mahtunut sen leukoihin seisomaan selkä suorana, mutta minä en pelännyt..
..vaan hyökkäsin hain kimppuun ja survoin sitä kauhealla miekallani...
Hiki otsassa taistelin hain kanssa, mutta lopulta sain pelastettua Punaparran mereen heittämät merirosvot hain vatsasta elävinä..
-Annoin nälkäisille merirosvoille ruhtinaallisen aterian, suolakalaa ja riisiä..
- Vein merirosvot Ranskaan, jossa he joutuivat kuninkaan vankilaan. Pelastumisesta hain vatsasta he palkitsivat minut avokätisesti..
- Ja osa niistä arvoesineistä, joita sait merirosvoilta haltuusi, on myös mummolassa, lapset hihkuivat jännittyneinä, sillä he olivat kuulleet tarinan jo monta kertaa aiemmin..
- Ja tässä ovat nämä miekat, joilla iskit haita, Johan näytti kunnioituksesta kalpeana. Hui, olipa hyvä tuuri, ettei hai syönyt sinua..
-Kyllä olitkin rohkea, jatkoi Fanny. Mutta kerro loppuun..
- Niin, jatkoi Erik jälleen. Ranskan kuningas siis palkitsi minut tuolla kaappikellolla..
..johon hän antoi maalauttaa kultamaalilla koristeita sen lisäksi, että laitatti siihen ikioman kellotaulunsa..
..Ja kaappikelloon asennettiin uudet punnukset..
-Sen lisäksi kuningas palkitsi minut tällä taululla, Erik näytti..
Samassa asteli Fia huoneeseen ja asetti kätensä miehen olkapäille sanoen: Jokos minun suuri seikkailijani joutaisi hieman auttamaan mummoa..
Ja Fia otti miehensä päästä pois tämän päähineen ja pelmutti tämän punaisia kutreja hellästi.
- Mummo tarvitsee hieman apua pihahommissa saadakseen muuta ajateltavaa.., Fia sanoi miehelleen.
- Joten kävisitkös, sankari, nostamassa multasäkin kärryistä maahan?
- Mutta, äiti! Huusivat lapset. Isi pääsee kohta siihen paikkaan, kun hän kuulee saaneensa palkaksi maata Ranskasta kuninkaalta! Ei vielä...
- Kas, sanoo Fia. Sitä minäkään en ole kuullut..
Kommentit