Olen aloittanut tämän blogin pitämisen osaltaan siitä syystä, että voisin laittaa omille lapsilleni muistiin tarinoita ja asioita liittyen oman sukuni ihmisiin. Osaltaan voin tässä kyllä omin luvin sekoittaa myös miehen puolen suvusta saatuja tietoja ja yhdistellä niitä tarinan edistyessä.  Nimet ovat aiemmin eläneiltä ihmisiltä, meidän sukumme jäseniltä lainattuja, samoin siis tarinat. Tosin, mistä sen tietää... Voit itse arvailla, mikä on totta, mikä tarua, mutta minä en sitä tule paljastamaan.

Kourilehto on paikka, jossa oli oma mummolani ja siellä tuli paljon lapsena käytyä. Talo on siellä yhä sukumme käytössä, joten siitä sain aluksi nimi-idean tähän nukketaloon, joka niinikään on mummola vieressä olevalle toiselle talolle, joka on mummolaa isompi.
En kuitenkaan halunnut omalle nukkekodilleni ihan samaa nimeä, koska tämä on kuitenkin satua ja sen vuoksi nimi muokkaantui Kuuralehdoksi, mikä muistuttaa tarpeeksi paljon alkuperäistä nimeä. 


TARINOITA

Amandan iltapuuhia

Lasten käytyä nukkumaan, Amanda-mummo alkaa käymään läpi vanhan kapiokirstunsa sisältöä ikävöidessään puolisoaan, joka on edelleen sairaalassa. Kapiokirstun pohjalta Amanda löytää pienen jo kellastuneen ryttyisen mytyn. Sitä sivellessään hänellä vierähtää kyynel poskelle nähdessään, mikä mytty oli.

2061639.jpg
Se oli hänen nuorena aloittamansa lakanan kirjailu. Hän muisti, kuinka oli joutunut muuttamaan naimisiinmenon jälkeen lapsuudenkodistaan miehensä luo ja tämän vanhempien kanssa samaan talouteen. Häntä tällainen oli kovasti jännittänyt, joten hänen äitinsä Albertiina oli tälloin neuvonut tytärtään kirjailemaan lakanaa  matkan aikana. Niinpä Amanda otti neuvosta vaarin ja otti kirjailutyön tehtäväkseen istuessaan heinäkuorman päällä hevosen vetäessä kärryjä. Tästä johtuen kirjailusta ei tullut niin tasaista ja taisivat Amandan kädet muutenkin täristä. Mutta sattui niin huonosti, että koska tie oli kuoppainen ja heinäkuorma hieman liian korkea, pyllähti Amanda kuorman päältä ojaan käsitöineen kaikkineen. Tämän vuoksi lakana myös sotkeentui eikä sitä enää kannattanut jatkaa loppuun. Niinpä Amanda perille päästyään piilotti lakanan ja löysi sen sieltä vasta nyt.
1155128.jpg
Amanda päätti kirjailla loppuun puuttuvan vuosiluvun.
1155126.jpg
Hän kirjaili samalla tyynyliinat.
1155124.jpg
Kylläpä hän iloitsi, kun oli saanut työnsä valmiiksi.

Päivämäärä 15.5.1880, joka on Amandan kirjomissa lakanoissa, liittyy kuitenkin oikeasti isomummooni Amanda Sofiaan. Liitin tuon päivämäärän tähän juttuun hänen kunniakseen, vaikken koskaan itse häntä tavannutkaan. Amanda eli pitkän elämän, puolison jälkeen vielä 15 vuotta leskenä.
Samoin 15.1.1882 on päivämäärä, joka liittyy Herbert Aleksander-nimiseen isoisoisääni. Hän oli oikeasti Amandan puoliso.


Miten parveke saatiin Kuuralehtoon
Niin siinä sitten kävi, että naapuripitäjässä oltiin oltu kirkkoa rakentamassa, kun yhtäkkiä huomattiin, että rahat eivät riitäkään niin suureen kirkkoon kuin alunperin oli suunniteltu. Tämän vuoksi toinen saarnastuoli jäi käyttämättä. Rakennusmiehet olivat tulleet Italiasta saakka, missä saarnastuoli oli valmistettu ja kokonaisena paikalle kuljetettu, joten eihän sitä missään nimessä enää takaisin vietäisi. Amanda mummo kuuli kirkkomatkallaan puhuttavan saarnastuolista, ja koska Kuuralehdosta puuttui parveke, ilmoitti hän ottavansa vastaan tuon kummajaisen. Rakennusmiehet olivat niin hyvillään tästä ratkaisusta, koska välttyivät näin ylimääräisiltä kuljetuskustannuksilta, että antoivat parvekkeen pilkkahintaan ja kävivät jopa kiinnittämässä sen paikoilleen. Amanda mummo oli sitä mieltä, että siinä se saa pysyä, olivatpa kyläläiset mitä mieltä tahansa. Itsepäinen kuin on.
1177354.jpg
Ikkunoiden yläpuolen puukoristeet itse tehty, samoin kolmio parvekkeenoven yläpuolelle.

Herbertin jäähyväiset Amandalle
1179469.jpg
Illalla myöhään tammikuun 15 päivänä juuri kun Amanda oli aikeissa mennä yöpuulle, kuuli hän ulkoa tiukujen helinää. Hän kiirehti ulko-ovelle katsomaan, mikä yöllinen outo ääni oli.
1179441.jpg
Pimeällä pihamaalla loisti kaunis kuurainen puu.
1179444.jpg
Amandan katsellessa ihmeissään, puu vaihtoi väriä.
1179447.jpg
Puun oksilla oli pieniä tiukuja, jotka helisivät hiljaa.
1179451.jpg
Valkoiset kinokset puun ympärillä muuttuivat ruusunpunaisiksi.
1179464.jpg
Amandan mennessä lähemmäksi katsomaan, pieni tuulenhenkäys kulki hänen ohitseen ja hän nosti kätensä sitä kohti.
1179473.jpg
Amanda tunsi kevyen kosketuksen poskellaan ja tuulenhenkäys jatkoi matkaansa. Amanda katseli sinistä kimaltelevaa puuta ja kun hän oikein tarkkaan katsoi, huomasi hän, että kaksi tiukua riippui vierekkäin puun korkeimmalla oksalla.
1179460.jpg
Siitä Amanda aavisti, että Herbert-puoliso oli käynyt jättämässä hyvästit rakkaalle Amandalleen. Vain yksinäinen kaunis puu seisoi pihamaalla taianomaisesti ilmestyneenä. Amanda ymmärsi, että tämä oli taikapuu ja tästä varmaan tulemme kuulemaan lisää.

AAMULLA
Kun Amanda aamulla heräsi, kaivoi hän kapiokirstustaan anopiltaan Elviralta kauan sitten, Kuuralehtoon miniäksi muutettuaan, saamansa pyyheliinakankaan. Olihan hänellä tuolloin ollut omat liinavaatteet sentään mukanaan, vaikka köyhemmästä perheestä olikin alkujaan. Mutta kun Amanda aikansa pyöritteli kangasta hyppysissään ja tajuttuaan, että sitä olisi riittävästi jopa verhoiksi, hän otti ompelurasiansa ja istahti kirjailemaan.
1180418.jpg
Hän kirjaili syreenin kukkasen kankaaseen
1180420.jpg
sekä myös toisen kukkasen..
1180441.jpg
ja ompeli kankaasta verhot keittiöön.
1180422.jpg
tältä ne näyttävät sisältä keittiöstä päin..
Kukat on kirjailtu siten, että ne ovat ihan "katsottavat" molemmin puolin.

Sohvan tarina
Amandan lapsuuden koti laitettiin myyntiin, koska perilliset olivat Amandan itsensä tavoin jo iäkkäitä eivätkä he enää tunteneet tarvetta vanhan mökin suvussa säilyttämiseen. Mökissä olevat kalusteet kuitenkin haluttiin säilyttää omassa suvussa. Niinpä Amandakin riensi lapsuusaikaiseen kotimökkiin katsomaan, mitä siellä olisi mukaan otettavaa.
1191234.jpg
Hän oli aina pitänyt sohvasta, joka oli ollut tuvan seinustalla. Siinä hän oli monia öitään lapsena nukkunut, joten sen hän ehdottomasti halusi, vaikka sohvassa ei ollut edes jalkoja ja kovin kulunutkin se oli. Myös koristetappeja puuttui. Ne olivat itse asiassa lähteneet irti Amandan leikkiessä hevosella ratsastamista sohvan käsipuulla. Siitä tapista hän oli aina kaksin käsin pidellyt kiinni hoputtaessan heppaa kovempaan vauhtiin pitkät letit hulmuten ja heppa oli toden totta hirnunut. Voi, kuinka se oli ollut hauskaa. Amanda katseli sohvaa ja päätti ottaa sen mukanaan Kuuralehtoon. Korjatahan sitä pitäisi, mutta se ei varmaan tuottaisi isompia ongelmia.
2061642.jpg
Sohvan oli aikoinaan tehnyt Amandan isä Sakari, joka siihen oli raapustanut nimikirjaimensa. Sakari oli kirvesmies, kuten hänen oma isänsä Aleksander häntä ennen ja kuuluipa hänenkin isänsä kirvesmies olleen. Taidot olivat periytyneet isältä pojalle aina kunkin ottaessa oman poikansa mukaan kirvesmiehen hommiin kylille. Sakari oli ollut haluttu kirvesmies taitojensa ja huolellisuutensa ansiosta. Mutta kyllä hän rahan päällekin ymmärsi ja otti reilun maksun työstään. Olipa sitten kerran taas Sakari kutsuttu rakentamaan "jonniin laista" saunaa naapurikylän hevosmiehelle. Ja rikas oli se talo, jonne sauna piti rakentaa. Eipä aikaakaan, kun sauna oli noussut pystyyn, vain lauteet puuttuivat vielä, kun saunan tilaaja tuli työtä katsomaan. - Jaa jaa, Sakari, hyvää työtä olet tehnyt. Kyllä siinä kelpaa nyt muorien kylpeä ja lotrata, tuumi isäntä ja löi Sakarin kouraan nipun seteleitä ja lähti menemään. Sakari laski rahat eikä ollut ihan tyytyväinen saamaansa palkkaan, mutta meni kuitenkin työnsä loppuun jatkamaan. Viimeistellessään saunaa, hän kuitenkin tuohtui. - Ja oli se kylän rikkain mies ja huonoiten maksaa, hän puhisi iskiessään nauloja lauteisiin. Samalla hän iski sormeensa, mitä ei ollut sattunut sitten pikkupoikana tehtyjen rakentelujen jälkeen. Sakari oli katsellut naulankantaa ja vilkaissut omaa poikaansa Nilsiä, joka vieressä tarkkaili isänsä puuhia. Sakari  iski silmää pojalleen, Amandan veljelle ja tuumi: - Puoli maksua, puoli työtä.  Niinpä hän alkoi hakata nauloja lauteisiin, mutta jätti jokaisen naulan kannan puoli senttiä näkymään laudan pinnasta. -Siinä kelpaa muorien kylpeä ja kelpaa isännänkin istuskella lauteilla, Sakari naureskeli. Sittemmin oli Sakari saanut lempinimen Naula-Sakke, jolla hänet  myöhemmin tunnettiin. Kylillä kiersi myös koko tarina, mistä nimi juontui ja sehän laskettiin tietenkin Amandan veljen Nilsin ansioksi. Kuulema oli saunan rakennuttaja myöhemmin toimittanut ilmaiseksi tavaraa Naula-Sakelle, jottei häntä kitsaaksi päästäisi luulemaan.
2061644.jpg
Mutta kun Amanda nyt tarvitsi korjausta sohvalle, oli se juuri tuon hevosmiehen pojanpoika, joka tuli hätiin. Hän oli myös kuullut tarinan ja tunnisti Sakarin tekemät nimikirjaimet, koska oli samat nähnyt oman mummolan saunan lauteilla. Niinpä hän otti ja laittoi Amandan sohvaan liian paksut jalat ja vieläpä keskimmäiset vinoon. Hän ei tosin ottanut mitään maksua työstään.
1204125.jpg
Amandan silmään kyllä sattui vähän jalkojen vinous, mutta sohva oli ainakin paikallaan köökissä ja hyvin siinä saattoi istua. Keittipä Amanda kahvitkin miehelle eikä ollut tietääkseenkään, millaista työtä vieras oli tehnyt.
1204121.jpg
Amanda laittoi uuden punaisen kankaan sohvaan. Kelpasi siinä nyt muorin istuskella, hän nauroi.

Amanda saa lahjan
Amandan lapsenlapset huomasivat vinot sohvan jalat ja kyllä he sen julki toivat myös kyläläisten kuullen, että Arvid-setä kävi laittamassa vinot sohvanjalat mummon sohvaan. Senpä takia Katri-rouva päätti hyvittää  miehensä ilkikurisen tekosen Amandalle. Hänellä sattui olemaan kaapissaan yksi Iramiit-nimisestä kaupasta aikoja sitten ostettu maalaamaton kahviastiasto. Katri päätti, että nyt oli aika lahjoittaa tuo tarpeeton astiasto ja maalasi sen omin käsin.
2061671.jpg
Tällaisen hän siitä teki. Kyllä maistui kahvi hyvälle uusista kupeista eikä juttuseurakaan ollut pahitteeksi.

Amanda saa kalusteita
Perinnön jaossa oli Amanda halunnut vanhan lipaston, jonka hänen äitinsä Albertiina oli kauan sitten huutokaupasta itselleen huutanut. Veli Nils oli kuitenkin ajatellut antaa sen lahjaksi omalle vaimolleen, Helmille, tämän hienouksia varten. Se olisi samalla ollut hääpäivälahjakin, Nils oli tuuminut kaappia katsoessaan. Hän otti kaapin ja vei sen kotiinsa toivottaen vaimolleen onnellista hääpäivää. Mutta siitäkös oli Helmi kimpaantunut. -Vai muka onnellista, oli tämä tuiskinut. Ukko tuo kotiin vanhan kaapin, joka on sisältä täynnä pikkusiskon piirtämiä koirankuvia ja senkös pitäisi olla minun hääpäivälahja. Taitaa olla parasta, että joko kaappi lähtee tai sitten joku muu...
1213776.jpg
Niinpä Nils vei kaapin entisöijälle ja maksoi kovan hinnan kaappiseikkailustaan. Amanda kun olisi ottanut kaapin heti pois vietäväksi, mutta eihän hän enää sitä kehdannut saman näköisenä Amandallekaan viedä, joten maalautti ja korjautti sen ja sanoi Amandalle sitä tarjotessaan, ettei se enää uuden näköisenä Helmille kelvannut. Josko Amanda huolisi sen, koska oli sitä niin kipeästi halunnut. Ja ottihan Amanda, hänhän oli jo lapsena äidilleen kaapin sanonut haluavansa omaan kotiinsa.
1213786.jpg
Samantien pudotti Nils kuormasta pari muutakin tavaraa, koska oli varma, ettei niitäkään Helmi huolisi. Tämä näytti olevan edelleen yhtä nirso kuin nuorempanakin. Ei ollut ikä muuttanut luonnetta miksikään. Mikähän kumma siinä oli viehättänyt aikoinaan. Nättihän se oli ollut, oli totta vie ja kukapa ei sitä olisi itselleen vaimoksi huolinut. Mutta eipä kukaan muu ollut huolinut. Hän, Nils vain.  Ja siinä se nyt oli samaa mökkiä asustanut, niin kuinkahan kauan siitä oli, kun he papin pakeilla kävivät? Sitäkään kun ei enää kehtaa keneltäkään kysyä. Jospa veisin sille kuitenkin kukkia. Niistä se aina leppyy eikä puhumattomana kovin montaa viikkoa vietä. Hiljaistahan siellä on, jos Helmin kälkätystä ei kuulu. Sama sille, mitä puhuu kunhan joutessani kuuntelen, kun ei muutakaan tekemistä ole. Jaa jaa, mitähän sille entiselle naapurin Olgalle kuuluu nykyään. Taisi sekin jonkun kanssa kimppaan mennä silloin aikoinaan. Ja mihinkähän se loppui se meidän juttu oikein...
1213769.jpg
Nils lahjoitti Amandalle myös omat perintökalusteensa. Eipähän tarvinnut Helmin kuluttaa aikaansa istuksimassa hienolle satiinilla, koska ei ollut kelvannut hänen lahjansa. Muutenkin Helmi olisi peittänyt hienon sohvan istuimen jollakin kankaalla, jottei sohva likaantuisi, kun siinä istuttaisiin. Mitäs virkaa sitten oli, millainen sohva kankaan alla piileksi, koska ei se kuitenkaan näkyisi. Ja pöytä sitten; Sitä hän tiesi Helmin himoinneen, mutta tuohduksissaan antoi senkin siskolleen. Mitäs he vanha pariskunta tavaroilla tekisivät. Tupa muutenkin täynnä kaikenlaista liikuteltavaa siivouksen aikana. Pääseepä Helmi vähemmällä koluamisella eikä hänenkään tarvitse vaivautua auttamaan. Voi lähteä siksi ajaksi kesäpirttiin jotain näpertämään. Aina siellä jotain työtä löytyy, kyllä vaan. Antakoon Amanda tavarat sitten tyttärelleen ja tämän perheelle, jos ei itse huoli. Siellä ainakin on tarvetta, Nils tuumi.
2061650.jpg
Kylläpäs tuli viihtyisä Amandan olohuoneesta Samuel huuteli Juulia-siskoa katsomaan uusia kalusteita.
1213791.jpg
Kirnu löysi paikkansa köökin nurkasta. Vasemmalla penkin päällä vielä seinään kiinnittämättä oleva Iramiit-kaupan ornamenteista ja levyn kappaleesta tehty hylly. Nils ei sitä suutuksissaan alkanut seinään laittamaan. Aikoi tulla toiste.

Samana päivänä saapui lähetys Englannista.
Sen oli Erik lähettänyt. Mukana seurasi kirje, jossa Erik sanoi: Hei vaan, anoppiseni. Lähetän näitä tavaroita jo täältä Englannista, ettei tarvitse laivaan edestakaisin lastata, kun minun pitää palata vielä Ranskaan Fiaa ja lapsia hakemaan ja jospa Fialla olisi myös jotain tuomista mukanaan. Kävin laivanvarustajan luona kyläilemässä ja vaikken yleensä kiinnitä huomiota naisten juttuihin, niin nyt siellä sattui olemaan useita immeisiä, jotka verhoja ihastelivat. Kangas oli kuulema intialaista laatua ja sanoivat siinä olevan kulta kirjailua. No, enhän minä kangasta niin tarkkaan katsonut, mutta laivanvarustajan rouva niin luuli ja lupasi lopun kankaan minulle lahjoittaa, jotta omalle rouvalleni sen antaisin. Sainpa sen vuoksi siellä myös syödäkseni, koska kankaan lupauduin vastaanottamaan, kun se näin lahjaksi luvattiin. Tiedän kyllä Fian rakastavan pitsiä ja kaikenlaisia hörhelöitä, mutta kaiketi minullakin on sana sanottavana. Joten ompele sinä tyttärellesi tästä verhot, niin saat tästä lähetyksestä osan itsellesi.
2061675.jpg
Amanda teki työtä käskettyä ja laittoi verhot ikkunaan ennen kuin lähti loppuja tavaroita tutkimaan.
1212039.jpg
Siinä oli pöydän kansi, joka oli lähes samaa sarjaa verhokankaan kanssa ja seinälautanen.
1212040.jpg
Seinälautanen sa paikan keittiöstä, jonne Amanda oli tarjottimetkin seinänauhoilla kiinnittänyt.
1213788.jpg
Kas. Siinähän se on Erikin laivan pienoismalli. Ja mitäs ihmettä...nuo sitten... ovat...
1213766.jpg
-Ota sinä nämä matot itsellesi, etteivät varpaat palellu Kuuralehdon lattioilla tarpoessasi, Erik lopetti kirjeen. Nähdään taas. Sinun naapurisi, Erik, tyttäresi aviomies, jos et satu muistamaan.
1213761.jpg
Amanda levitti tavarat eteensä ja katseli niitä. -Hyvä tavaton! Hän huudahti. - Voi voi, sentään.
Ja niine hyvineen hän kiiruhti Kuuralehtoon.
1213783.jpg
Ja hän istahti omaan tuoliinsa omassa kamarissaan. Mutta kylläpä se nyt otti sydämestä, ettei meinannut laantua millään....

Mistä Amanda järkyttyi...
Amanda oli vastaanottanut Erik-vävynsä toimittaman ison lähetyksen. Tavaroiden mukana tulleen kirjeen mukaan Erikin piti olla Englannissa, kuten hänen vaimonsa, Sofia, myös uskoi. Fia itse odotti miestään Ranskassa. Mutta vaikka Amandalla oli jo ikää, ei hän sentään aivan nenästävedettävä ollut. Hänen tarkat silmänsä ja hyvät hoksottimet vaistosivat tarinassa olevan jotain hämärää.
1216661.jpg
Erikin laivan pienoismallissa oli sama nimi kuin tavaroiden lähetysluettelon leimassa. Amanda tiesi, ettei se ollut englantilaisen kaupungin nimi vaan se oli kaupunki Ruotsissa, lähellä Norjan rajaa. Ja miksi kummassa Erikin laivassa oli sellainen nimi? Eli jos tavarat olivatkin peräisin Ruotsista, miksi Erik haluaa heidän uskovan hänen olevan Englannissa?
1216655.jpg
Ja jos tämä oli ollut tavaroiden määränpää, kuten listassa luki, miten tavarat olivat joutuneet Erikille?
1216663.jpg
Pojalleen Samuelille oli Erik lähettänyt tällaisen taulun. Mitä tämä kaikki merkitsi?
Se ei tiennyt hyvää, tuumi Amanda.
1216694.jpg
Hänen oli toimittava nopeasti ennen kuin kukaan saisi vihiä hänen epäilyistään Erikin toimittamia tavaroita kohtaan. Niinpä hän tarttui vapisevin käsin pensseliin ja maalipurkkiin. Koska jutussa oli paljon kysymyksiä ilman vastauksia, hän ei halunnut kenenkään näkevän alkuperäisen näköisiä tavaroita, joten hän muutti ensin hieman itse niiden ulkonäköä.
1216659.jpg
Sen jälkeen hän pyysi avuksi kylältä Katri-rouvan, jonka tiesi olevan taitava käsistään. Tätä hän pyysi maalaamaan jokaisen oven erilaiseksi. Yksikään ei saanut olla täysin samanlainen. Hän kertoi Katrille löytäneensä ovet Sinisen Hetken kellarista ja haluavansa yllättää tyttärensä ja tämän perheen, kun he palaavat lomamatkalta Ranskasta.
1216668.jpg
Ensimmäisenä päivänä Katri-rouva sai maalattua kaksi ovista. Hänellä ei tietenkään ollut minkäänlaisia epäilyjä Amandan tarinaa kohtaan. Olihan tämä erittäin arvostettu ihminen kyläläisten keskuudessa ja tunnettu rehtiydestään. Mutta Amandalle tuotti suuria vaikeuksia kertoa näin ilmiselvä valhe, että häntä aivan pyörrytti....

Tätä ennen tapahtunutta/ Postia Ranskasta
Amandan odotellessa tytärtään ja tämän muuta perhettä palaavaksi Ranskan matkaltaan, hän saakin yllättäen ison pakettilähetyksen. Sen mukana on kirje hänen tyttäreltään Fialta. Kirje kuuluu näin: Hei Äiti, Matkalta  paluumme  viivästyy, koska Erikin täytyi palata laivallaan Englantiin kesken kaiken. Minä jäin  lasten kanssa vielä Ranskaan. Jatkan kalusteiden  hankintaa ja etsintää. 
1197005.jpg
Löysin kuin ihmeen kautta kaksi maalausta. Toinen niistä on oman kaupungin pojan, Edward Iston maalaama. Tiedän, että sinä tunsit hänet. Kuulin, että "Eetu" maalasi tämän Berliinissä asuessaan . Myöskin kerrotaan taulun esittävän Bobrikovin aikaista venäläissortoa. Se on tainnut olla niin ahdistavaa aikaa, ettei minulle ole koskaan siitä kerrottu mitään. No kumminkin, löysin taulun ja sain sen lähes ilmaiseksi, koska ei se täkäläisille mitään merkitse. Tämä toinen herra oli kuulema kaupungin pormestari vuonna 1764 alkaen. Hänen nimensä on Olof Ramin. Sain taulun tuon toisen mukana ilman eri maksua".
1197007.jpg
- Vai tauluja hän ostelee, puuskahti Amanda purkaessaan suurta pakettia. "Niin epäkäytännöllinen tyttäreni kuin olla ja voi. Talo ilman kalusteita ja hän ostelee vain tauluja".
1197058.jpg
Amanda katseli koko lähetyksen sisältöä. Se oli melkoinen sekasotku kaikkea mahdollista, mutta kalusteista ei pilkahdustakaan.
1197008.jpg
Kirje jatkui: "Ranskalaiset osaavat arvostaa kaikkea kaunista. Palatsien pihat ovat toinen toistaan loistokkaampia ja jokaisessa on aivan ihania suihkulähteitä. Ostin yhden sellaisen meidän pihallemme. Kesään mennessä olemme varmaan jo takaisin, joten ehdimme ihailla sitä sitten yhdessä ja laittaa siihen vettä sekä istutuksia ympärille".
-Totta tosiaan, puhisi Amanda päätään pyöritellen.
1197012.jpg
"Nämä taulut ostin yhdeltä katumaalarilta, koska hän oli niin taitava, mutta niin köyhä, joten täytyihän minun avustaa miesparkaa. Häneltä muuten sain tuon maton kotiintuliaisiksi Sinulle, rakas Äiti. Toivottavasti se sopisi edes johonkin sinun huoneistasi"
-No matto sentään on järkevä hankinta, mutta senkin se hupakko sai eikä ymmärtänyt itse ostaa, Amanda mutisi.
1197015.jpg
"Ja katsopas tätä lamppua! Eikö se olekin hienoa työtä. Kyllä täällä osataan valmistaa niin kauniita tavaroita, etten ymmärrä, miten saisin kaikki rahdattua kotiin, kirjoitti tytär kirjeessään.
-Lamppu tosiaan on hieno, mutta vielä se huomaa, ettei kaikkea tarvitse kotiin raahata. Kunpa toisi edes lapset mukanaan, ettei unohda niitäkin jollekin katukauppiaalle tai anna maksuksi taulusta, tuhisi Amanda, mutta jatkoi: -No jaa, enköhän nyt ollut kohtuuton sentään.
1197028.jpg
"Pöydän kansi oli ihastuttava. Niin kauniisti koristemaalattu, vaikkakin melkoisen kulunut, mutta minun oli aivan pakko saada se itselleni. Voinpahan sitten kotona ollessani muistella tätä upeaa Ranskan matkaa pöytäni ääressä. Se tosin oli ilman jalkoja, mutta Sinä varmaan pystyt hankkimaan siihen jalat jostakin".
1197063.jpg
"Lamppu ja tarjotinnauhat olivat sattumoisin samanvärisiä. Kyllä kai nauhoillekin jotain käyttöä keksitään.
Olen kuullut, että paikallisilla markkinoilla olisi ihastuttavia kalusteita, mutta sinne en voi mennä lasten kanssa. Tosin olen palkannut lapsille hoitajan, muuten täällä olisi mahdoton pärjätä, kun Erikin paluusta ei ole tietoa. Hän vie lastia Englantiin ja tulee aikanaan takaisin. Kun saamme lastia tuotavaksi Suomeen, palaamme kyllä. Anna suukko lapsille ja täältä tulevat halaukset pikku-Johanilta sekä myös tytöiltä. Greta ja Fanny ovat olleet aivan suurenmoisia. Heidän pohjoismaista ulkonäköään ihastellaan kovasti, mutta pelkäänpä että he saavat vaikutteita näistä ranskattarista, kun matkamme viivästyi näin kovin. He muuten osaavat jo muutamia lauseita ranskaa. Au revoir, ma Maman. A bientot" (merkit puuttuvat) Tyttäresi Fia
 
-Jaahas, ja kukahan muu on tainnut saada vaikutteita ranskattarilta, tupisi Amanda. Kaikki kaunis ja kiiltävä sitä kyllä kiinnostaa, on kuin harakka, mutta ei tajua käytännön asioista tuon taivaallista. Ei edes sänkyjä saa lapsille hankittua puhumattakaan tuoleista, mitkä saisi ruokapöydän ympärille. No, sentään pöydän kansi löytyi. Täytynee minun alkaa etsimään sille sopivia jalkoja, mietiskeli Amanda.

Sunnuntai-iltapäivä Kuuralehdossa
Sunnuntait saattavat olla hieman pitkäveteisiä, joten lapset pyysivät Amanda-mummoa lukemaan heille kirjaa. Niinpä he istahtivat Kuuralehdon olohuoneeseen ja Amanda avasi satukirjan. - Pitäisiköhän minun hankkia lisää valaistusta, kun on niin pientä kirjoitusta tässä kirjassa, Amanda sanoi katsellen kirjan sivuja. -Jos sitten näkisin vähän paremmin lukea.
1224462.jpg
-Odotas, mummo, sanoi silloin Samuel, jolla oli pieni metku mielessä. Kujeilija kun oli. Ja toden sanoakseen hieman kyllästynytkin tekemisen puutteessa.
1224473.jpg
-Katsohan, mitä minulla on sinulle. Kokeile näitä, jos näillä näkee yhtään paremmin.
1224467.jpg
Juulia leikki Amanda-mummon hänelle ostamalla nukella ja tirskui itsekseen. Kyllähän hän tiesi, mitä Samuelilla oli mummolle annettavana......
1224477.jpg
-Jopas jotakin, näillähän minä toki näen paljon paremmin, huudahti Amanda ryhtyen leikkiin mukaan. Sillä eihän silmälaseissa ollut laseja, pelkät pokat vain, jotka Samuel oli löytänyt Herbert-papan kirjoituspöydän laatikosta. Mutta Amanda halusi piristää lapsia, joilla ei ollut kovinkaan paljon puuhaa mummon seurassa. -Mutta nyt lähdetään syömään.
1224457.jpg
Heidän mentyään keittiön pöydän ääreen saapui kylältä vieras, jolle Amanda tietysti tarjosi paikan pöydässä ja kupin kahvia.
1224485.jpg
Amandan keittotaidot eivät olleet mitään mestarikokkiainesta, mutta vieras nyökytteli hyväksyvästi päätään lasten lautasilla oleville paistetuille perunoille ja lihasiivuille. Kummeksuen hän kyllä katsoi Amandaa, joka oli unohtanut siinä touhutessaan lasittomat sangat päähänsä.
Vieras huomasi  Juulian uuden nuken myös ja tiesi sen olevan melko hintava.
- Noo, tuolla kylällä puhutaan...., aloitti vieras. - Juu juu, puhutaanpa hyvinkin, tokaisi siihen Amanda keskeyttäen vieraan puheen alkuunsa, koska saattoi olla, että kaikki eivät olisi sopivaa lasten pienille korville. - Ainahan sitä jotain puhutaan, mutta jospa me nyt juteltaisiin ihan jostain muusta. Millaiset ilmat mahtaa olla Ranskassa?
1224487.jpg
Amanda arvasi, että puheenaiheena saattoivat hyvinkin olla hänen viimeaikaiset ostoksensa. Hän oli nimittäin viime käynnillä kyläkaupassa hakenut tilaamansa erittäin arvokkaat kultakäädyt Fialle, samoin useita pulloja kalliita hajuvesiä kultahippusilla koristetulla tarjottimella. Kunhan tytär joskus malttaisi kotiin palata.
1220933.jpg
Joulukuuseenkin Amanda oli ostanut uudet lasiset koristeet, vaikka joulu toki oli jo mennyt. Kokemuksesta Amanda tiesi, että joka vuosi tulee uusi joulu ja uusia koristeita tarvitaan entisten rikkoutuneiden tilalle. ...eikä nyt sopinut kursailla rahojen kanssa. Oli tehtävä kalliita ostoksia.
1224444.jpg
Niinpä hän oli tilata paukauttanut ison keittiön taulun sekä myös kultaisen norsun kauppiaan hämmästykseksi.  -Mites se Amanda-rouva nyt noin tuhlaamaan on ruvennut, mietti kauppias itsekseen Amandan hakiessa tavaroita, mutta ääneen hän ei tietenkään sellaista sanonut. Eihän se olisi ollut sopivaa. Eivätkä puhuneet muutkaan asiakkaat, jotka kyläkaupassa samaan aikaan olivat olleet ennen kuin Amanda oli turvallisen matkan päässä. Eivät halunneet Amandan kuulevan, että hänestä takanapäin puhuivat. Yhteistuumin he olivat päättäneet, että jonkun oli mentävä katsomaan Kuuralehtoon, mitä siellä oikein puuhattiin.

Tätä aiemmin tapahtunutta
Amanda oli kovin huolissaan vävynsä Erikin toimista, koska hänelle paljastui, etteivät tämän "kaupankäynti" asiat saaneet kaikilta osin ihan puhtaita papereita. Hän oli huolissaan myös siitä, miten hänen tyttärelleen ja tämän lapsikatraalle käy, mikäli Erikin puuhat paljastuisivat. Amanda tunsi olevansa pakotettu häivyttämään Erikin tekosten jälkiä, joten hän muutti tämän Siniseen Hetkeen toimittamien tavaroiden ulkonäköä osittain itse ja sen jälkeen pyytäen avuksi kyläläisiä yhden toisensa perään. Näin hän sai mahdollisia tavaroiden etsijöitä ja Erikin puuhien seuraajia hämäytettyä, kun moni ihminen kertoisi eri tarinan tavaroiden alkuperästä tai siitä, miltä ne olivat näyttäneet heidän ne nähdessään.
1220924.jpg
Katri-rouvan tekemien taiteilujen jälkeen Amanda pyysi kylältä kauppiaan poikaa lakkaamaan ovet kauttaaltaan, jotta ne muuttuisivat jälleen vaaleiksi, kuten ne olivat olleet aikoinaan Erikin ostaessa talon.
Ja hyvää työtä tekikin kauppiaan poika ja Amanda oli oikein tyytyväinen tulokseen.
1220884.jpg
Seuraavaksi hän pyysi kirvesmiestä asentamaan ovet paikoilleen. Tälle hän kertoi ostaneensa ovet huutokaupasta. Siksi ne olivat liian isot ja kirvesmies joutui isontamaan oviaukkoja. Onneksi hänellä oli leka mukana.
1212048.jpg
Kun nyt oviongelmasta oli päästy, saattoi Amanda hetken henkäistä helpotuksesta, mutta ei aikaakaan, kun hän siinä istuskellessaan tunsi sydänalassa samaa jomotusta, mitä oli jo jonkin aikaa jatkunut.
1220872.jpg
Hän kyllä tiesi, mitkä siihen auttaisi. Oli sen verran ollut puheissa kylätohtorin kanssa. Joten eipä auttanut muu kuin lähteä matkaan. Hän otti Juulia-tyttösen mukaansa. Samuel-poika joutui jäämään kotiin, koska hänen hupakko äitinsä ei ollut huolehtinut pituutta kasvaneelle pojalleen uusia talvivaatteita ennen kuin lähti matkalleen Ranskaan. Juulialla oli lämmin viitta. Sen oli Amanda ommellut aiemmin ja onneksi oli tehnyt sen verran väljän, että se kelpasi tyttöselle vieläkin.
1220873.jpg
Muutamia kauppatilauksia tehtyään, jotka luvattiin samantien toimittaa perille Kuuralehtoon ja tärkeät tavaransa ostettuaan, he lähtivät kotimatkalle.  Lunta satoi ja pikkuisella Juulialla oli kova työ tarpoa Amanda-mummon perässä sohjoisella polulla. Mutta eipäs muu auttanut, koska mummon piti saada ostokset kelkan kyytiin.
1220876.jpg
Amanda-mummo kiehautti kahvit uudella pannulla äskettäin ostamistaan kahvipuruista. Eihän hän toki olisi tarvinnut uutta pannua puhumattakaan uusista kupeista ja kahvinpapujakin hänellä oli myllyssä jauhettavaksi. Ja mitäs käyttöä hän keksisi noille aivan turhille pöydänjaloille, vai mitä lie olivatkaan. Mutta eihän hän, säädyllinen ihminen, voinut mennä ostoksille pelkästään näiden... köhöm, hmm.... vuoksi. Olisivat ne kyläläisetkin puhuneet. Piti sanoa jo muutenkin tarjoavansa remonttimiehille lämmikettä, kun ulkona  joutuivat töitä tekemään.
1220878.jpg
Mutta kylläpäs se mukavasti lämmitti sydäntä, että piti ottaa toinenkin lasillinen.
1221037.jpg
Amanda oli miettinyt kovasti, miten hänen pitäisi toimia tyttärensä perheen hyväksi ja mielestään oli keksinyt loistotuuman. Jotta Erikiltä tulleet kalliinpuoleiset ja arvokkaat tavarat eivät erottuisi kovin muista heidän omistamistaan halvoista ja heikkolaatuisista kalusteista, oli Amanda päättänyt käyttää omia varojaan ja oli tilannut Siniseen Hetkeen hieman täydennystä. Mitäs hän muuta omilla rahoillaan tekisi, tyhjänpanttina ne siellä pankissa olisivat, hän oli tuuminut. Tärkeintä saada koti kuntoon niin Fialle kuin tämän lapsillekin... ja kai Erikille myös....Amanda ei oikein tiennyt, mitä ajatella vävystään.
1221040.jpg
Näin saapui Siniseen Hetkeen seinälampetteja kaksin kappalein rosaa salia valaisemaan, kun Amanda löysäsi kukkaronnyörejään.
1220897.jpg
Kattoon täytyi tietysti saada arvokkaan näköinen kristallikruunu. Tietysti sen sanottaisiin olevan peräisin Ranskasta.
1220893.jpg
Ja totta tosiaan, kylläpäs se kauniisti valaisi myös salin kattomaalauksia, jotka oli sinne kultamaalilla maalattu. Eihän Sinisen Hetken väkeä saisi köyhiksi uskoa, vaan kalusteilla piti olla arvoisensa ympäristö.
1220891.jpg
Tuolin hän koristemaalasi myöskin kultamaalilla ja vaihtoi uuden päälliskankaan tuoliin kovin kirkkaan punaisen tilalle
1220890.jpg
Ja hyvin sopi tuolin uusi väri tapettien sävyyn.
1220888.jpg
Juulia kokeili heti ja totesi tuolit ihaniksi istua. Amanda koristemaalasi myös lasivitriinikaapin.
1220879.jpg
Kovasti kävi Amandan voimille asioiden hoitaminen. Ei kestänyt  ajatella, mihin kaikki voisi johtaa, koska niin vihmoi rintaa. Mutta kylätohtori oli käskenyt ottaa pari "terävää" ennen nukkumaanmenoa.
- Se panee veret kiertämään ja helpottaa sydämen työtä, muisteli Amanda tohtorin sanoneen. Lääkettähän se siis oli eikä ollenkaan pahaksi. Täytyihän hänen hoitaa lapsia ja heistäkin oli niin iso huoli.
Joten Amanda terästi hieman kahviakin eikä aikaakaan kun alkoi tuntumaan paremmalta...


Amanda saa viestin ja mitä siitä seuraa..
Amandan ostos- ja muutkin hieman kyseenalaiset puuhat kulkeutuivat salamannopeudella pitkin pitäjää. Amanda itse oli autuaan tietämätön, että hänestä puhuttiin, kuten yleensä on laita. Eipä ollut käynyt hänen mielessäänkään, että joku huolehtisi hänen asioistaan. Eikös sitä aikuinen ihminen nyt saisi elää niin kuin haluaa ja laittaa rahansa mihin tahtoo. Mutta olipa Amandan touhuista eräs sukulaisihminen kovinkin kiinnostunut. Nimittäin Herbertin sisko Dagmar, joka eleli yksinään naapurikylässä. Hän oli kuullut huolestuttavia uutisia Kuuralehdosta ja teki ratkaisevan päätöksen. Niinpä seuraavalla viikolla Amanda sai yllättäen lähetyksen Dagmarilta. Nimittäin tämän..
.1240779.jpg
- Jahas, vai niin, puuskahti Amanda. Vai meinaa Dagmar tänne tulla asumaan. Tietääkseni en ole kutsunut häntä edes visiitille. Mutta että sänkyineen päivineen tulossa.. Niin niin, onpas outoa. Jaa, että talonsa ensin aikoo myydä ennen kuin pääsee lopullisesti Kuuralehtoon muuttamaan. Vai, että olen minä yksin ja tarvitsen apua yhdessä ja toisessa, joten hän sen vuoksi tulee avuksi. No, onkos mokomaa ennen kuultu.
Amanda ei ollut kovin innoissaan tapahtumien saamista käänteistä, mutta eipä ollut oikein syytä ja keinoa saada Dagmarille viestiä, etteivät hänen suunnitelmansa oikein sopineet yksiin Amandan mietteiden kanssa.
Samaan aikaan tytär Fialta oli myös saapunut uusi lähetys, jonka sisältö taas ei mitenkään hämmästyttänyt Amandaa. Ja oli hänellä nyt kovin paljon tärkeämpää pohdittavaa kuin tyttären aika viattomat ostokset.
1240786.jpg
-Tässä Juulialle kengät ja prinsessa-tuoli.  Molemmat ovat suurta muotia nykyään täällä. Eipähän siitä haittaa ole Juuliallekaan, että  hän saa tuulahduksen maailmalta.
1240790.jpg
-Täällä Ranskassa on sitten vieraanvaraista ja ystävällistä väkeä. Sain kutsun tuonne yli sadan kilometrin päähän toiseen kaupunkiin tutustumaan Villa Ardeithiin, joka on tosi kaunis talo. Olen tosin välillä käynyt siellä ihan ilman kutsuakin, koska olen niin ihastunut taloon ja kaikkiin heidän tavaroihinsa. Nähdäkseni he eivät ole pitäneet sitä ollenkaan pahana. Vahinko, että heidän puhumansa ranskankieli on vaikeaa enkä aina tiedä, mitä he sanovat.  Minä tapasin täällä Villa Ardeithin rouvan, jolla on kaksi ihastuttavaa tytärtä ja he olivat saaneet keijuvaatteet. Luulenpa, että Juulia nauttisi samanlaisista asusteista, joten tässä hänelle äidiltä rakkaita terveisiä: keijun siivet ja helmitiara sekä keijuhame, johon ompelija ystävällisesti laittoi lumipalloja kuultuaan, mistä maasta olemme. Lastenhoitajamme oli mukana ompelijalla ja hän on oppinut hiukan suomea, joten pärjäämme täällä kohtalaisesti. Tässä on myös verho, joka tulee ripustaa Juulian sängyn yläpuolelle. Sellaiset ovat hyvin suosittuja.
- Pettääköhän tytär-raukan muisti nyt, huolestui Amanda. Eihän Juulialla ollut sänkyä heidän lähtiessään matkalle eikä ole vieläkään. Jaa, entäpäs jos sittenkin...
1240783.jpg
Amanda on mestari muuttamaan huonekalujen ulkonäköä, joten eipäs tarvinnut paljon rasittaa itseään, jotta sänky muuttui erilaiseksi.
1240972.jpg
Sängynpään nupit saivat kultamaalia ja päädyt koristekuviot. Amanda ompeli sänkyyn petivaatteet ja kiinnitti verhon sängyn ylle tyttären antamien ohjeiden mukaan. -Kehtaakos Dagmar tulla pienokaiselta sänkyä vaatimaan. Eihän se ole edes sama sänky enää ja tarviikos minun olla tietääksenikään hänen sänkylähetyksestään. Kyllähän meillä on sängyt sentään omasta takaa aina olleet.
1240977.jpg
Fialta saapui myös helmikirjailtu päiväpeite Juulian sänkyyn.
1240918.jpg
Juulia sai myös nukelleen ikioman kehdon.
1240933.jpg
Siinäpäs oli Nanna-nukelle oivallinen nukkumapaikka.
1240922.jpg
-Kävin myös eräässä Salaisessa Puutarhassa, jossa oli kauppa nimeltä Boutique Romantic Lady . Kauppa ei tosin ollut vielä auki, joten minun piti ihailla tavaroita ikkunan takaa. Ihastuin kovin liikkeen valikoimissa olleisiin viuhkoihin. Lastenhoitajamme opasti minut toisen kauppiaan luo, jolta sain ostettua Juulialle muutaman viuhkan. Tosin nämä eivät ole kuin jäljennöksiä, mutta riittävät varmaan tyttösen leikkeihin. Tai voithan kiinnittää ne seinälle koristeeksikin.
Amanda kiinnitti viuhkat seinälle. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä iloa moisilla vempeleillä oli huoneen seinillä koristeena tai mitä koristearvoa hyttysverholla sängyn päällä.  -Kyllä maailma muuttuu, mietti Amanda. Kaikenmaailman hullutuksia ne nykynuoret keksivät. Mutta eipä silti, kauniitahan nuo ranskalaiset kärpäslätkät ovat katsella.
1240956.jpg
On totta, että jokaisen pikkutytön sisällä piileksii pieni prinsessa. Varsinkin, jos tarjolla on joitain ihanuuksia, kuten nämä.
1240817.jpg
-Ritari, tulkaapas tänne, huusi Juulia-Prinsessa. Tarvitsen heti palveluksianne.
1240801.jpg
On myös totta, että jokaisen pikkunaisenkin sisällä piileksii pieni käskyttäjä, joka ilmestyy heti, kun vain mahdollista. Niin karautti Ritari-Samuel uljaalla Hoppa-ratsullaan prinsessan luokse. -Auttakaa nyt, ritari minua päättämään, minkä viuhkan ottaisin päivällisille. Onko tämä hyvä?
1240900.jpg
-Miten olisi tämä?
1240822.jpg
-Älkääpäs, ritari, tuijotelko minua liian läheltä.
1240893.jpg
-Oikeastaan saatte pakata matka-arkkuni, koska olen lähdössä Ranskaan sukulaisiani tapaamaan, Juulia-prinsessa kuulutti. Mutta olettekos aivan toope, ritari, eiväthän viuhkat sovi sinne samaan matka-arkkuun kenkieni kanssa. Vain kengät siihen arkkuun. Viuhkani laitetaan jokainen eri arkkuun. Te saatte auttaa pakkaamaan ja kantamaan arkut valmiiksi pihalle ja rattaisiin.
-En jaksa tätä leikkiä, sanoi Samuel ja lähti omaan huoneeseensa.
1240793.jpg
Juulia oli saanut nukelleen myös vaunut.
1240807.jpg
Nanna-nukke mahtui sinne oikein hyvin.
1240910.jpg
Vaunuissa oli pitsipeite sekä vaaleanpunaiset tylliverhot.
1240939.jpg
Juulia ei saanut millään tarpeeksi omien ihanien tavaroidensa katselemisesta.
Hän ei tiennyt, mikä oli parasta; kehto, keijusiivet, vaunut vai vaaleanpunainen verhokatos, jossa riippui pieniä sydämiä...
1240936.jpg
Vai viuhkat... Oih, kylläpäs oli ihanaa olla prinsessa!
1240942.jpg
Amanda oli hyvin tyytyväinen Juulian huoneen ulkonäköön. Jospa Dagmar ei nyt tutkiessaan Sinistä Hetkeä ymmärtäisi, että hänen sänkynsä onkin annettu Juulian käyttöön. Onneksi Dagmar ei kuitenkaan ihan varsin ole tulossa Kuuralehtoon. Ehdin hieman tehdä valmisteluja.