Pohjanperukoille oli aikoinaan saapunut outo perhe. Junalla heidän tiedettiin tulleen, ja pois kyydistä siinä jääneen, missä rata loppui. Perheestä puhuttiin paljon pitäjällä, kuten aina kaikesta poikkeavasta.  Perheessä kuultiin olevan kuusi lasta, mutta  tunnettiin ainoastaan kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Niinpä arveltiinkin, että laskutaito ei perheenjäsenten keskuudessa ollut parhaimmasta päästä. Kuten ei ihan kaikki muukaan...
1815733.jpg
Oli kuitenkin hyvä syy sille, ettei tästä nuorimmaisesta perheenjäsenestä paljon puhuttu ulkopuolisille, sillä ei ollut koolla pilattu tämä miehenpuoli eikä edes omassa perheessä tiedetty, miten kutsua ja puhutella puolikasta miestä. Niinpä hän saikin perheessä kutsumanimen Jämä-Joonas, koska arveltiin että tavarat miehen tekoon olivat aivan kesken loppuneet tai tavara muuten heikkolaatuista. Olihan perheen vanhinkin poika oikea kummajainen eri suuntiin osoittavien jalkateriensä vuoksi. Häntä ei kuitenkaan moisesta omituisuudesta voinut moittia haukkumanimellä, joten häntä kutsuttiin yksinkertaisesti Nätti-Jussiksi. Niin Nätti-Jussi kuin heikommin tunnettu veljensä Ruma-Jouni sekä Jämä-Joonas, josta ei mitään tiedetty missään, olivat sukkelia suustaan ja taitavia käsistään. Ainoa heikkous oli, että he olivat myös erittäin pahoja suustaan, joten harva kehtasi heitä töihin kutsua, mikäli perheen naisväkeä tai jälkikasvua paikalle uskottiin eksyvän.
1816075.jpg
Niinpä nyt, kun SinisestäHetkestä väki lähti Ranskaan viinitilaansa katsomaan, nimismies kutsui paikalle  Jämä-Joonaan vaatekaapin ovia kiinnittämään. Mies oli ennestään nimismiehelle tuttu, koska olihan perheen isompikokoisen miesväen keskuudessa havaittu olevan erinäisiä huonoja tapoja, joista he olivat tuomarin eteenkin toisinaan joutuneet. Ja saattoihan se olla samoja tapoja Jämä-Joonaalla.
1816074.jpg
Mutta nimismies katsoi miehenpuolikasta läpi sormiensa, koska tämä toi mukanaan nimimieheltä kauan kateissa olleet kiikarit sekä hänen arvokassisältöisen laukkunsa, jonka Jämä-Joonas sanoi Elmeri-herran veneestä löytyneen, mutta nimismiehellä oli omat epäilyksensä laukun katoamisesta. Niin, ja löytymisestä...
1816076.jpg
Mutta mitäs tuosta miestä suotta moittimaan. Janohan se yllättää pitäjän reunamilta Kuuralehdon laaksoon  tarpoessa, joten täytyyhän sitä kurkun kostuketta tarjota miehelle, oli tämä sitten vaikka vain puolikas. Ja koska laukunkin palautti, antoi nimismies hänelle kultalantinkin palkaksi toivoen ripeää ja tarkkaa työtä miehen tekevän.
1816067.jpg
-Kovin on korkea kaappi, nimismies epäili ääneen, kun he lopulta tuntien perästä menivät kaappia katsomaan. Näyttipä silloin Jämä-Joonas, ettei ollut yhtään veljiään heikompi, sillä kirveestä kertoi päähänsä iskun saaneen, mistä jälkikin oli siitä merkkinä, ja väitti pienikasvuisuutensa siitä johtuvan. Sillä mitenpä voi pituutta kasvaa, jos kirveellä kasvupiikki katkaistaan. Eikä siihen ollut nimismiehelläkään vastaansanomista.
1815753.jpg
Miten kuten laitteli Jämä-Joonas saranat ovien alaosiin.
1818343.jpg
Koska kadoksissa ollut kaupan avain oli vihdoinkin löytynyt, nimismies meni katsomaan, josko kaupasta löytyisi tikkaat Jämä-Joonaan jatkovarreksi.
1815751.jpg
Ja aivan oikein nimismies oli muistanut, siellähän ne nurkassa seistä könöttivät.
1815747.jpg
Niinpä he kantoivat tikkaat ylimpään kerrokseen, tosin nimismiehestä tuntui kuin hän olisi kantanut sekä tikkaat että toisessa päässä riippuvan pikkumiehenkin. Lopulta onnistui Jämä-Joonas kiipeämään tikkaita pitkin yläsaranat kiinnittämään. Ja lopulta, monien kovien sanojen, ärräpäiden ja sadattelujen sekä vaikerruksen jälkeen, työ oli valmis...
1815722.jpg
- Olikohan se nyt niin, että Jämä-Joonas laittoi ihan ensimmäistä kertaa saranoita oviin? Kyseli nimismies kuunneltuaan aikansa miehen ähinää ovien kimpussa.
-Juu, se on niinniin tuota, kakelsi Jämä-Joonas, että tuota, nämä ovet nyt aukeaa ja kiinnikin menee. Niin niin tuota...että hyvä niistä tuli, tuota... Jämä-Jooonas ei ollut kuulevinaan nimismiehen kysymystä.
1816063.jpg
-Ja vielä molemmista, kehui Jämä-Joonas työtään. ..Tuota, se on tuplahyvä, niin niin tuota... Kun kaksi ovea, ja molemmat aukeaa yhtä lailla, tuota.. Mutta kyllähän nämä vaatii vielä maalausta pintaan, Jämä-Joonas jatkoi.
1815727.jpg
Mikäs siinä auttoi miestä toppuutella, koska työn hyvin halusi tehdä, joten nimismies istahti seuraksi katsomaan, kun pikkumies suti maalia ovien pintaan. Samalla sai nimismies kuunnella Jämä-Joonaan kertomia tarinoita veljistään Nätti-Jussista ja Ruma-Jounista. Ja kyllähän mies hieman itsestäänkin kertoi, ja niin kului muutama tovi siinä rattoisasti rupatellen.
1816071.jpg
Kaapin ovet saivat koristemaalausta Jämä-Joonaan kertoessa saaneensa päähänsä päivänä muutamana halun nimismiehenä esiintyä, ja olipa varsin hyvin asiassaan onnistunutkin omasta mielestään. Mutta siitä oli jo aikaa, hän selitti oikealle nimismiehelle kiireesti. - Se oli sellaista harmitonta kujeilua. Eipä mitään haittaa kellekään moisesta ollut seurannut. Yksinäisiä ihmisiä oli vain halunnut ilahduttaa..Ja olihan se ennen kuin nimismies oli Kuuralehtoon muuttanut, jotta tuota.. nimismies ei sitten millään pahalla ajattele, jos jotakin kuuleekin..
1818335.jpg
Ja kyllähän Jämä-Joonas yritti oviin oman puumerkkinsäkin laittaa. Ei vain ollut kansakoulua käynyt, joten ei osannut kirjaimia kirjoittaa. Niinpä pukeutumishuoneen kaapin oviin jäi tällaiset koukerot. Ja siinä ne ovat vielä tänäkin päivänä, missä kaappi sitten ikinä onkin.

PS: Nätti-Jussin tarinoita pääsee lukemaan googlettamalla, hän oli oikea henkilö Pohjanperukoilla aikoinaan, vaikka nämä aikakaudet eivät aivan yksiin törmääkään. Jussin kuva löytyy myös. Isäni kertoi tarinan Nätti-Jussista, tavattuaan kauan sitten tämän legendan ja siitä sain aiheen tähän "pikkuveljen" tarinaan, koska kuudennesta lapsesta ei löytynyt mitään tietoa.