saapui kaukaa kanaalin varrelta viesti kaukaiselta tuttavalta, joka halusi ilahduttaa kuultuaan, että talon remontoija oli joutunut sairaslomalle. Tämä ei taida olla hyvä paikka, Dagmar mietti. Eihän patsasta tässä kukaan näe...
Dagmar ihasteli kaunista patsasta, ja kokeili sitä useaan eri paikkaan, mihin sen sijoittaisi..
Dagmar siirsi patsaan astiakaapin toisellekin kulmalle sovittaen, olisiko se hyvä paikka. Ehkä tämäkään ei ole paras mahdollinen paikka, hän mietti.
Dagmar, joka oli kiinnittänyt kaulaansa uuden korun, puisteli päätään. - Nyt taidan tietää, mihin tämä pitää sijoittaa.
Niinpä hän kantoi patsaan portaikon vierelle ruokasaliin, missä se joulun jälkeen sijoitettaisiin kuusen nykyiselle paikalle. - Nyt on oikein hyvä! Dagmar nyökkäili tyytyväisenä. Ja hän ajatteli hyvillä mielin patsaan lähettäjää, ja lähetti tälle kiitokset ajatuksissaan. (Kiitos, Tarja! Patsas on ihana!)
Dagmar päätti lähteä katsomaan, mihin kaikki talon väki oli sillä välin kadonnut, ja eteiseen mennessään hän huomasi tapettien vaihtuneen. -Kas, Dagmar totesi. Täällä on jälleen remontti meneillään.
Eteisen perälle vilkaistuaan Dagmar huomasi, etteivät kalusteet olleet vielä löytäneet paikkojansa uudelleen.
Lattia oli saanut ruskehtavan sävyisen kiiltävän pinnan, joka Dagmarin mielestä sopi hyvin yhteen egyptiläisten tavaroiden kanssa sekä uusiin tapetteihin.
- Ja siinäkös jökötätte, Dagmar vilkaisi patsaita. Olette te aika muumioita, ettäs tiedätte!
Dagmar meni Amandan olohuoneeseen huomaten sielläkin olevan jotain uutta...
- Täällähän on kovasti tuhlattu, hän huomautti nähdessään uuden kirjakaapin.
- Se on sattumoisin minun perintökaappini, oikaisi häntä Calle viedessään kirjoitustasolle lehden ja perhoskuvalehtisensä.
- Ja tällaistakos sinä harrastat? Dagmar vilkaisi Callen olan ylitse. Perhosia?
- Niin, Amanda myhäili tyytyväisenä, sillä hänen mielestään Callen harrastus oli oikein erikoinen ja sivistyneen ihmisen merkki. Eikös olekin hienoa? Amanda vielä lisäsi.
- No jaa, Dagmar tuumiskeli. Tiedä tuota.. Enemmän minä mietin sitä, milloin se vävy... poika... saapuu kotiin? Ja mitenkäs tämä asia sitten...?
Calle vilkaisi Dagmaria ja Amandaa, joka ei antanut ilmeenkään paljastaa mitään ajatuksistaan. -Tietääkös Dagmar jotain? Calle kysyi Dagmarilta. Jotain, mitä me...
- Että milloin se poika sieltä on saapumassa, Dagmar vastasi nopeasti haluamatta paljastaa suoraan kuulleensa asioita, joita ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen. Sitähän minä mietin. Ja mahtaa muutkin miettiä. Ja ehkä myös sitä, että onkohan tarkoitus selvittää asioita sen vävy... pojan kanssa?
Kommentit