Meri pauhasi. Pohjanmeri oli jäänyt kauas taakse ja laivan keula oli käännetty kohti tuntemattomia ulapoita.
Purjeet paukkuivat tuulessa ja merenkäynti sai isot vaahtopäät iskeytymään laivan kylkiin.
Erik tähysti kaukoputkellaan keskellä aavaa merta näkemättä mitään muuta kuin loputtomiin vettä.
Erik ohjasi laivaa huolettomana, sillä ennen pitkää hän tiesi löytävänsä perille. Perille sinne, missä hänen unelmansa saisivat täyttymyksen.
Nimismies kalasteli onnistumatta saamaan onkeensa ainuttakaan kalaa.
Hänen vieressään oleva ämpäri ammotti yhtä tyhjänä kuin hänen mahansa.
Hän ei kuitenkaan kehdannut nälkäänsä valittaa, koska himoitsi itsekin pääsevänsä nopeasti paremmille saaliille. Mitä pieni nälkä oli sen rinnalla, mikä heitä matkan päässä odotti.
Myrskystä huolimatta Erik hallitsi hienosti laivansa.
Laiva seilasi välillä rauhallisilla vesillä ilman ohjausta, jolloin Erik sai lepuuttaa itseään ja onnitteli tuuriaan siitä, ettei merirosvoja ollut sattunut heidän tielleen. Vaan eipä heillä mukanaan ollutkaan mitään rosvottavaa. Vielä.
-Taitaa olla kovin pitkälti vielä? Kyseli nimismies toisinaan saamatta muuta kuin murinaa vastaukseksi.
Niin jatkui matka päivästä toiseen. Yö vaihtui päiväksi ja päivä yöksi.
Eräänä aamuna nimismies kömpi ahtaasta kajuutasta huonosti nukutun yön jälkeen merisairaana kannelle.
Hän sai raahattua itsensä lankulle, ja ajatteli oikaista siihen itsensä. Jospa raikas merituuli auttaisi ja parantaisi hänen merisairautensa.
Mutta juuri silloin tarttui kova tuuli purjeeseen paiskaten laivaa,
ja nimismies ehtimättä tarttua mihinkään paiskautui kohti syvyyksiä.
Vain jalat pilkahtivat pinnan yläpuolelle.
Kerran tai pari.
Nimismies sai päänsä pinnan yläpuolelle hetkeksi, että ehti huutaa apua.
Aallot imivät ja imivät, vaikka nimismies yritti voittaa taistelun.
Mutta meri on kova vastustaja eikä sen voimille mahda mitään. Ja Erik katsoi meren aaltoihin...
Se, mitä nimismies oli nähnyt kaukoputkella aikansa tiirailtuaan olisi saanut Erikin hieman levottomaksi.
Samoin kuin nimismiehen kotona löytäjäänsä odottamassa oleva kirje.. Nimismies oli aikansa odottanut luokseen turhaan ihmistä, jolle oli kirjeen osoittanut. Hänen ja Erikin oli ollut lähdettävä matkaan ilman, että hän ehti kirjettä antaa. Se olisi ollut erittäin tärkeä, elintärkeä. Joten merille lähtiessään hänellä ei ollut aavistustakaan pääsisikö kirje milloinkaan perille. Siinä oli hänen kohtalonsa sinetöitynä. Edes saajan nimeä ei ollut kuoreen kirjoitettu.
Kommentit