Ennen pitkää lipui pohjan perukoiden satamaan laiva, josta ei puoleen vuoteen ollut kenelläkään minkäänlaista havaintoa, ei merillä eikä satamissa.
1640659.jpg
Oli pelätty pahinta, mutta Amandan sydän kertoi toista, ja hän saattoi olla ainoa, joka ei menettänyt toivoaan...
1640684.jpg
Joinakin illan hiljaisina hetkinä, hän oli mennyt vanhan kapioarkkunsa luokse, joka oli alkujaan hänen vanhempiensa hänelle lahjoittama, häivyttääkseen pelon ja ikävän, joka piileskeli hänen mielessään...
1640681.jpg
Amanda oli tutkinut arkun sisällä olevia muistojaan. Siinä oli hänen tekemänsä vauvan myssy, jota Fia oli pitänyt päässään. Hmm, olisikohan se Greta-vauvalle sopiva? Siinä olivat myös vanhat nahkasandaalit, joilla Fia oli pienenä tepastellut. Voi, kuinka aika riensi!
Sitten eräänä aamuna...
1640655.jpg
Eräänä aamuna, jo puolta päivää lähestyttäessä, kiipesi Dagmar Amandan makuukammariin katsomaan, mikä sai Amandan viipymään tavallisesta poiketen sängyssään niin pitkään. Olikohan tämä tullut kipeäksi? Mutta yllättynyt Dagmar näkikin jotain pöyristyttävää! Miehen vaatteita lojui huoneessa siellä täällä! Ja sängynpeite oli heitetty lattialle hujan hajan. Se ei ollut ollenkaan Amandan tapaista, koska tällä oli tapana laittaa vuodevaatteet viikattuina tuolille. Olikos se nyt menettänyt järkensä ja hakenut Herbertin vanhat vaatteet esille?
1640723.jpg
Dagmarin mennessä raottamaan vuodekatoksen verhoa, mitä hän näkikään! Siellä makasi vieras mies, Amandan vieressä! Samassa nimismies avasi silmänsä, kohotti kätensä tervehdykseen, aivan kuten herrasmiehen kuuluukin. - Huomenta, Dagmar, hän sanoi. Olipas virkistävää nukkua kunnon vuoteessa.
1640726.jpg
Amanda ponkaisi ulos kuullessaan Dagmarin saapuneen huoneeseen. -Mitäs tämä tarkoittaa, Dagmar tivasi tiukalla äänellä. Katsoisit itseäsi, miltä näytät! Varjelkoon! Ja mies vuoteessa! No, onhan sinulla kuitenkin vaatteet ylläsi, vaikka.. mitkäs hepenet nuo ovat oikein? Missä sinun flanellipaitasi on?
1640668.jpg
-Huomenta vaan, Dagmar, hymyili Amanda onnellisena. Menisitkö keittämään kihlajaiskahvit? Katsos mitä nimismies minulle antoi. Amanda näytti sormusta nimettömässään.
1640694.jpg
- Niin ja siitä flanellipaidasta tein tiskiluutuja, pannulappuja, keittiöpyyhkeitä ja muuta kovin tarpeellista, mitkä löytyvät keittiöstäni, kunhan pääset sinne asti kahvinkeittopuuhiin. Tarvitsemme nyt hieman enemmän kaikenlaista. Katsos, nimismies muuttaa tänne Kuuralehtoon! Hän toi jo nikkaroimansa apupöydän ja hyllykön.
1640690.jpg
Tulemme perässä. Voit heittää pois ne ruoat, jotka jäivät lautasille, kun emme jaksaneetkaan syödä illalla... Mutta voit laittaa tarjolle siitä apuhyllyköltä pullaa ja kääretorttua. Huuda, kun kahvi on valmis, niin voimme toivottaa nimismiehen kunnolla tervetulleeksi talooni!
1640662.jpg
Hädissään Dagmar kertoi uutiset Fialle, joka riensi siltä paikalta äitinsä luokse. - Vai kihloihin, tämä totesi. Onneksi olkoon. Saatkin kelpo miehen rinnallesi. Näytätte jo panneen paikkoja uuteen uskoon. Fia katseli makuuhuoneessa ympärilleen, joka oli tosiaan hieman kokenut muutoksia. Seinälle oli ilmestynyt lamppu ja kalusteet olivat vaihtaneet paikkaa.
1640666.jpg
Lipaston päällä Fia huomasi uusia hajuvesipulloja. Hajuvettä olikin käytetty hieman runsaanlaisesti tuoksusta päätellen.
1640675.jpg
Sängyn vieressä oli nimismiehen saappaat. Amandan päällä Fia huomasi uutukaisen alusasun. -Jopas jotakin, hän tuumasi äidilleen katsoen yöpöydällä olevaa mummonsa ja pappansa vanhaa vihkikuvaa...
1640682.jpg
Fia huomasi vanhan arkun huoneen lattialla ja sen vieressä lojuvat tavarat: Amandan omissa häissään pitämä kruunu, kuivattu hääkimppu sekä sukulaistytön morsiusneidon kruunu. - Mitäs täällä suunnitellaan?
Niin, ilmiselväähän se on! Pakkohan teidän on vihillä käydä, mitäs muuten ihmisetkin ajattelevat, kun kerran yötkin yhdessä vietätte!  Ja Fia iski äidilleen silmää.
1640679.jpg
-Ehkäpä tulee käyttöä sillekin, mikä on tuolla ullakolla.. hän tuumasi äidilleen ja vinkkasi kohti ylös johtavia portaita...