Amanda oli pyörtynyt, ja kaaduttuaan lattialle keittiön tuoli rikkoontui, mutta siitä nimismies ei piitannut, sillä hän ryntäsi lattialla makaavan Amandan luokse.

Nimismies oli saanut ohjeita, että pyörtyneen henkilön jalat pitäisi nostaa ylös, mutta mitenkäs sitä hameeseen pukeutuneelta naiselta jalkoja ylös nostetaan. Moista touhua säädyttömänä pidettäisiin. Joten hän ravisteli Amandaa yrittäen saada tämän toipumaan.

Kun jalkojen nosto oli näin poissa pelistä eikä ravistelut tuottaneet toivottua tulosta, keksi nimismies hakea nopeasti toisesta huoneesta Amandan suihkepullon. Kamferttitippoja hän oli myös kuullut käytettävän tällaisissa tilanteissa. Kamferttia tai ei, pullon sisältö tuoksui sen verran epämiellyttävän voimakkaalle, että nimismies päätti kokeilla ja suihkautti Amandan nenää kohti aimo tujauksen. Hätä kun ei lue lakia. Niinpä Amandakin virkosi.

- Paleleeko sinua, Amanda, nimismies kyseli hätääntyneenä. Haenko sinulle torkkupeiton harteillesi?
- Eihän nyt toki tarvitse, Amanda siihen totesi. Oli vain aika järkytys tuo, mitä sanoit. En tiennytkään moisesta asiasta. Missä siis vaimosi on? Ja lapsesi?

- Tulehan, Amanda, salonkiin istumaan, nimismies sanoi ja he menivät huoneeseen, johon oli yllättäen ilmestynyt uusi pöytä sohvan eteen. - Kas, Amanda huomautti. Mistäs tuo on tänne ilmestynyt? Oletko hankkinut meille pöydän?

- Hmm, nimismies myhäili. Mutta sinä varmaan haluat tietää minusta lisää, joten kerronpa sinulle hieman elämästäni. Annan tapasin hänen ollessaan piikana Granrotheilla. Menimme naimisiin ja Anna ilmoitti meidän saavan perheenlisäystä. Ollessani vanhan nimismiehen mukana Lapinperukoilla pitkään kestävällä työmatkalla, saimme ikäviä uutisia kesken matkan. Annan omaiset ilmoittivat vanhalle nimismiehelle Annan saaneen lapsen, mutta molemmat olivat kuolleet. Niin rakas Annani kuin meidän lapsemmekin. Lohdutukseksi Annan omaiset antoivat minulle tämän pöydän, koska Anna oli pitänyt siitä kuulema kovasti.
- Voi, kuinka ikävää, Amanda nyyhkäisi.

- Aivan, nimismies halasi Amandaa. Mutta tarina ei pääty tähän. Sillä sattuipas niin, että työni ohessa silmiini osui monenmoisia asiakirjoja. Tällaisista papereista löytyikin yllättäen tieto, että lapseni ei ollutkaan kuollut, ainoastaan lapsen äiti menehtyi. Minulla on siis poika. Aloin jäljittämään häntä ja ilmeisesti olenkin hänet löytänyt...
- Herranen aika! Huudahti silloin Amanda. Et kai sinä tarkoita, että.. että..!
- Älä vain pyörry taas! Nimismies töksäytti tarraten Amandaan kiinni. - Kyllä vaan, kultaseni. Minä olen Erikin isä! Annan sukulaiset ottivat lapsen hoiviinsa ilmoittamatta minulle lapsen eloonjäämisestä, koska ajattelivat lapsen paremmin pärjäävän heidän luonaan. Minun työhöni kun kuului matkustella paljon. Erik on poikani, ja hänen sekä tyttäresi lapset ovat siis minunkin lapsenlapsia! Te olette minun oikea perheeni.
- Mutta voi, Calle, Amanda niiskutti. Kuulehan! Sinulla on myös tytär jossain. Hänen nimensä on Emile. Näin kerran kauan sitten kirjeen, jonka Erik oli kirjoittanut, ja se oli osoitettu Emile-sisarelle.. Heidän täytyy siis olla kaksoset ihan kuin sinä ja sinun siskosi. Ja molemmat ovat elossa.

- Mutta tämähän ei ollutkaan järkyttävä vaan oikein iloinen uutinen, Carl-nimismies sanoi. Yhtäkkiä olenkin kahden lapsen isä, kun koko tähän astisen elämäni ajan luulin olevani aivan yksin maailmassa. Mutta nyt haluan näyttää sinulle pöydän, jonka lahjoitamme nuorten perheeseen. Ymmärrät myös varmaan paremmin, miksi annan kalusteita heille. Tässä on meille aivan liian hieno pöytä, jonka sain vanhalta nimismieheltä.

- Ja tässä on vanhan nimismiehen rouvan jäämistöstä peili. Sen me varmaan maalautamme pöytään sopivaksi, Calle-nimismies mietti.

Maalari tilattiin tuota pikaa paikalle, ja hän loihti peilille aivan uuden ilmeen.

Maalari kävi ilman lupaa puhdistamassa pensselinsä salissa olevaan kaappiin peilin maalattuaan, koska hänen mielestään kaappi tarvitsi hieman koristelua hyllyjen ollessa lähes tyhjiä.

Onnellisina puuhasivat Amanda ja Calle lastensa Erikin ja Fian asunnon kalustamistoimissa ja veivät uudet kalusteet SinisenHetken eteiseen.

He nostivat eteiseen myös Egyptistä peräisin olevat aarteet.

Lopputulokseen he olivat oikein tyytyväisiä. - Tässä on hyvä alku, tuumasi Amanda Callensa kyljessä kuhertaen, sillä hän tunsi nimismieheen nyt aivan uudenlaista läheisyyttä. - Kyllä Erik ja Fia saavatkin kauniin kodin.