kunniatehtävänään. Hän oli pitänyt aina Fiaa kuin omana tyttärenään. Niinpä hän kyläillessään Amandan luona tervehtimässä Fian lapsosia sattui huomaamaan, että Sininen Hetki kaipasi yhtä sun toista tavaraa. Nils kertoi huolestuneena Amandalle, että mies jonka kanssa hän kauan sitten joutui riitoihin ja joka joutui vankilaan tekojensa vuoksi, oli nyt pääsemässä vapauteen ja sitä päivää Nils ei halunnut kohdata, kun joutuu miehen kanssa vastakkain. Sitä, mikä oli ollut Nilsin osuus asiassa miehen vankilaan joutumisessa, ei Amanda halunnut tietää. Mitäpä niitä vanhoja muistelemaan, hän tuumi. Nils kuitenkin pahaa aavistellen halusi lahjoittaa Fialle rahansa - vielä elinaikanani, kuten hän sanoi vakavana. Joten vaimonsa Helmin tietämättä hän oli tilannut Ruotsista kalusteita, jotka toimitettiin Siniseen Hetkeen. Nils vannotti, ettei Helmille saa ikikuuna päivänä kertoa, keneltä tavarat ovat peräisin. Sen tiedon saatuaan, hän saapuu tänne repimään viimeisetkin tapetit seinistä, sano minun sanoneen, Nils opasti Amandaa. Ja mikäs siinä muu auttoi kuin luvata pysyä hiiskahtamatta koko asiasta.
Sinisen Hetken keittiöön saatiin näin tiskipöytä ja hylly sen yläpuolelle astioita varten. Olipa Nils viisauttaan hankkinut muutamia astioitakin valmiiksi hyllykköön sekä muutamia keittiövälineitä.
Turkoosiin huoneeseen Nils oli tilannut ruokapöydän, koska ajatteli siinä pidettävän juhlavammat ateriatilaisuudet jouluna ja muina pyhinä. Pöytä oli tarpeeksi suuri isollekin porukalle. Tuolit olivat vain siinä hötäkässä Nils unohtanut kokonaan. Amanda oli saanut Fian Ranskasta lähettämän tekeleen laitettua siihen kuntoon, että Nils viimeisteli työn kiinnittämällä lampun kattoon.
Ihan kelvolliselta se Nilsin mielestä näytti Amandan epäillessä lampun näköä.
Mutta tietäähän sen, ettei Nils milloinkaan arvostele tytön tekemisiä, tiesi Amanda.
Oli kulunut jokunen aika siitä, kun Amanda oli tutkinut kirjoista keinoa pelastaa vävynsä pinteestä, mihin tämä oli ilmiselvästi joutunut. Kirjat olivat täynnään mitä ihmeellisimpiä juonenkäänteitä, joten Amanda päätteli, että juonittelemalla tästäkin selvitään. Niinpä hän käytti rohkeasti mielikuvitustaan ja kutsui kaupungin nimismiehen päivällisille ja laittoi monen sortin tarjoilut. Olipa hyvä onni, että Nils oli ymmärtänyt lahjoittaa Fian kotiin astiaston ja pöydän, sillä nyt ne olivat enemmän kuin tarpeeseen.
Amanda ompeli itselleen tätä kutsuvieraan kyläilyä varten kauniin mekon, sillä eihän hän halunnut näyttää köyhältä vaan piti osoittaa nimismiehelle, että hän oli perinyt Herbert-puolison jälkeen tältä ison omaisuuden. Niinpä hän heitti vanhanaikaisen hamosensa syrjään ja teki mekon yhdestä lukemastaan kirjasta kuvaillun mallin mukaisesti.
Lapset olivat riemuissaan saadessaaan näin herkullisen aterian eteensä. -Nyt on juhlat, he kiljuivat ja pomppivat, mutta Amanda opasti, mitä he saisivat ja mitä eivät saisi puhua vieraan kuullen.
Niinpä he istuivat siivosti vieraan aikana syöden nätisti Amandan kertoessa nimismiehelle kamalaa tarinaa, mikä oli kohdannut hänen tyttärensä perhettä. Liekö nämä lapsiparat nyt orvoiksi joutuneet, kun perheestä ei ole tietoa. On kuulunut hirvittäviä uutisia satamatyöläisten taholta, että Erikin laiva on joutunut merirosvojen saaliiksi ja Erik vangiksi omaan laivaansa ja mikä pahinta, on Erikin nimeä väärin käytetty erinäisissä asioissa, joita.. köhöm.. ei tässä pienten korvien kuullen voi ääneen mainta.
Tässä on Erikiltä tullut viimeisin viesti kotiin Amandalle. Kyllähän nimismies ymmärtää, viisas ja oppinut ihminen kun on, mitä Erik tällä haluaa viestittää kotiin. Kun ei suoraan voi sanoa, vanki kun on. Nimismieshän on kouluja käynyt ja muutenkin niin älykäs. On kuulemma ennenkin auttanut pulaan joutuneita ihmisiä, niin olen kuullut kerrottavan, joten uskaltauduin pyytämään vaatimattomalle päivälliselle luoksemme. Ja jos mitenkään voisin neuvoa pyytää, niin voisikohan nimismies mitenkään opastaa miten menetellä? Kylläpä nimismies päivitteli surkeaa kohtaloa, joka oli kohdannut näiden pienten lasten vanhempia ja Amandaa, joka joutuu nyt lapset kasvattamaan.
Toisaalta nimismies röyhisti rintaansa saatuaan tällaisen luottamuksen osoituksen Amanda-rouvalta, että oikein neuvoa pyytää häneltä. Mutta maittava ateria odotti, joten jospa ensin syötäisiin ja mietitään myöhemmin, mitä tehtäisiin.
Päivällisen jälkeen Amanda näytti nimismiehelle taloa, jotta vieras näkisi, millaista talossa oli. Kyllähän Amanda tiesi, että kylällä naiset piirittäisivät nimismiestä heti udellen, oliko tämä kierrellyt talossa ja millaista siellä oli. Ja pitihän nimismiehelle näyttää, ettei Sinisen Hetken isäntäväki köyhää ollut. Lunnaita ne merirosvot vaativat, ties koko laivan aikoivat varastaa ja miten sitten miehistölle käy. Onko enää hengissäkään koko sakki.
Sopivasti oli saapunut Nilsin tilaamat kalusteet taloon. Joukossa oli kampauspöytä Fialle.
Nyt olikin Fian hienoille hajuvesille oma pöytä, jonka ääressä saattaisi itseään peilailla ja helyjä kaulaansa sovittaa. Mikäli pääsee milloinkaan kotiin, tyttöpahanen.
Lipastokin löysi paikkansa makuuhuoneesta.
Ja kyllä olikin Nils kauniin lipaston saanut hankittua. Vielä jos siihen päälle saisi valokuvat perheestä laitettua, nyyhki Amanda nimismiehen katsellessa ympärilleen silmät pyöreinä..
Amanda oli ehtinyt ommella mitä kauniimpia pitsisomisteisia lakanoita, jotka nyt täyttivät lipaston laatikot.
Niin niin, tuleekohan tänne enää kukaan nukkumaan, pohti Amanda nimismiehelle huokaillen.
Amanda kutsui nimismiehen kahvipöytään ja tarjosi tilkan vettä väkevämpää, sillä kovastihan se vieraan voimille otti tällainen päivitteleminen.
Lopulta Amanda haki nimismiehelle näytettäväksi kirjeen, joka muka oli tullut hänen tyttäreltään sieltä jostakin. Fia oli heiteillä Ranskassa, hänet oli jätetty johonkin satamakaupunkiin, koska merirosvot eivät olleet jaksaneet kunnella lasten kiljumista ja katsoa juoksentelua laivalla.
- No totta maar, sopersi nimismies. Kyllähän sitä nyt aina jotain on tehtävissä, onpa niin hyvinkin, nyt kun Amanda kertoi asioiden oikean laidan. Eipä olisi arvannut, ei toki. Mitenkäs se ylipäätään näin oli päässyt käymään, niinhän se on - tuota - viisas mies tämä vävykin, joopa joo, mutta kyllä ne rosvot ovat kanssa oikeita kelmejä nykyään. Ei sitä ennen muinoin mitään tällaista päässyt tapahtumaan, eipä vaan. Oli silloin kunnon nimismiehet, joita rosvot pelkäsivät ja kovat oli rangaistukset, kun kiinni jäivät. Nykyään lepsuillaan kaikesta, ettei mitään enää kunnioiteta. Mutta kyllähän hän vielä on voimissaan ja tekee kaikkensa, jotta saa langat käsiinsä. Niin, eiköhän tuota, saada perhe vielä kotiin. Hän, nimismies, menee vaikka itse hakemaan omin käsin ja tuo heidät Amandan luokse.
Mitäpäs siihen Amanda muuta saattoi sanoa kuin, että olisi tosi kiitollinen, mikäli nimismies mahtoi asialle jotakin. Vuolaasti hän kiittelikin nimismiestä tämän kärsivällisyydestä ja ymmärtäväisyydestä Amandan huolia kohtaan. On se hyvä, että on vielä kunnon miehiä, jotka laittavat maailman oikealle tolalle. Amanda oli tosin pahoillaan siitä, että joutui näin kovin paljon palturia latelemaan nimismiehelle, mutta eipähän tämä siitä kärsimään joutuisi. Mainetta vain kohentaisi kyläläisten keskuudessa, kun saisi pörhistellä rintaansa moisella sankariteolla, kunhan ensin saisi kaikki palaamaan kotiin. Amanda oli hyvin tyytyväinen lukemiinsa kirjoihin, joista löysi keinon, millä päästää vävy pälkähästä ja selvittää tämän töppäilyt, jotta Fia ei joutuisi lastensa kanssa kärsimään. Nyt ei Amanda vonut muuta kuin jäädä odottelemaan, että nimismies puhdistaisi Erikin maineen kertoessaan tämän merirosvojen vangiksi joutumisesta. Tokkopa tämä lähtisi Erikiä sentään itse hakemaan, se tietäisi peitetarinan paljastumista, mitä Amanda ei uskaltanut edes ajatella tapahtuvan.
Kommentit