Fian perheineen oleillessa Ranskassa, on Juulia-tyttönen puhunut taukoamatta Kuuralehdon joulusta, lumesta, joulupukista ja punaisista kengistä. Punaisten kenkien kaipuu kävi ylivoimaiseksi Juulialle, joten Fia eräänä päivänä kävi hakemassa sovitteelle ainoat kaupasta löytämänsä punaiset kengät lapselleen.
2109080.jpg
Kauppias ei luottanut huonosti ranskaa puhuvaan ulkomaalaiseen, ja antoi siksi kotiin tälle mukaan vain toisen kengän. Muiden lasten nukahdettua, hiipi Fia hiljaa Juulian luo, herätti tytön ja pyysi tätä sovittamaan kenkää jalkaansa. - Äiti, tämä on taivaallisen hieno, Juulia unelmoi. Juuri sellainen, jota minä olen toivonut. Mutta missä sen pari on?
2111002.jpg
Aamulla herättyään kertoi Juulia äidilleen unesta, jonka oli yöllä nähnyt. - Minulla oli maailman ihanimmat punaiset korkokantakengät ja niissä oli nilkkaremmit. Niillä minä osasin tanssia. Ja minä tanssin ja tanssin. Se tapahtui Kuuralehdossa. Milloin me menemme kotiin? Äiti, minulla oli unessa myös aivan ihana punainen mekko. En muista kunnolla sitä unta, mutta mekossa oli pitsiä helmassa. Se tuntui ihanalta päällä.
1783710.jpg
Raskaiden pilvien saapuessa taivaalle kertomaan kesän olevan ohitse ja syksyn vaihtuessa talveksi vihdoin joulun lähestyessä, sai Erik lastin kuljetettavaksi laivallaan kaukaiseen Suomeen. Niinpä oli Fia lapsineen juoksujalkaa rientänyt laivaan. Monien mutkien kautta, Fia ja lapset pääsivät kuin pääsivätkin Kuuralehtoon Erikin jatkaessa matkaansa pitkin meriä.(Kuva on kesällä itseottamani kuva auringonpimennyksestä)
2114309.jpg
Kuuralehdon puutarha, joka kuin ihmeen kaupalla pysyi lumettomana kasvatti köynnöstä edelleen, ihan kuin se oli tehnyt koko kesän. Joulun lähestymisen huomasi ainoastaan ovenpieleen kiinnitetystä kranssista.
2109155.jpg
Fia otti pois jaloistaan vanhat kuluneet rumat kenkänsä. - Uh, noita en kyllä enää jalkaani laita, hän motkotti potkaisten kengät nurkkaan.
2110928.jpg
Laukustaan hän kaivoi uuden uutukaiset mustat kiiltävät nauhakenkänsä. - Ai, näistä minä tykkään sitten niin kovasti, ihaili Fia kenkiään. Oli se onni, että Juulia halusi saada itselleen uudet kengät. Löysinpäs itsellenikin samalla näin upeat jalkineet. Voisin nukkua nämä jalassa.
2110948.jpg
Amanda oli ratketa onnesta saadessaan tyttären lapsineen luokseen. Hän oli myös tyytyväinen , että oli ehtinyt ommella uuden hameen itselleen. Siinä ommellessaan hän oli tekaissut mekkoja Fian tytöille, jotka olivatkin heti laittaneet mekot ylleen.
2109085.jpg
- Äiti! Huusivat tytöt äidilleen. Tule katsomaan, millaiset mekot mummi on meille ommellut!
2109088.jpg
Fian tullessa ruokasaliin näki hän ensimmäisenä Pikku-Gretan harjoittelevan konttaamista. -Ai, hän oppi konttaamaan, hämmästyi Fia.
2109090.jpg
Fia huomasi Fannyn kurkottelevan katsomaan joulukoristeita. - Ei, huusi Fia hädissään. Älä koske! Varo, ettet pudota mitään!
2109092.jpg
Fia nosti Pikku-Gretan syliinsä ennen kuin tämä kaataisi joulukuusen päällensä. - Huh, täällä on niin kaikenlaista varottavaa nyt lapsilla!
2109102.jpg
Juulian hiuksien oli annettu kasvaa tytön toiveen mukaisesti. Ne olivat yhtä kiharat kuin hänen äidillään.
- Äiti, tule katsomaan, Juulia tuijotti silmät pyöreinä pöydällä olevia tavaroita.
2109139.jpg
Sillä välin oli Fanny huomannut jotain toisen lipaston päällä. Hän oli työntänyt tuolin lähemmäksi, jotta pääsi katsomaan, mitä kaapin päällä oli.
2109127.jpg
- Äiti, katso! Huudahti Juulia. Greta seisoo!
2109143.jpg
Fia näki toisen tyttärensä seisovan tuolilla yrittäen kurkotella itsellensä näkemiään pieniä esineitä.
- Ei!Parkaisi Fia. Älä ota niitä! Ne särkyvät. Eikö joku voisi tulla avuksi tänne? Ja mihin ihmeeseen ne pojatkin ovat joutuneet! Sitä en kestä ajatellakaan, millaista jälkeä ne saavat aikaan!
2109119.jpg
-Tervetuloa kotiin, Juulia, hymyilee Dagmar saavuttuaan ruokasaliin Fian huudon hälyttämänä. Mutta oletpas sinä kasvattanut itsellesi pitkät hiukset! Ja olet näköjään saanut joulunpunaisen mekonkin mummiltasi.
2110947.jpg
- Kylläpäs on ihanaa, kun talo on taas täynnä vilinää, Amanda sanoo tyytyväisenä. Vai mitä Dagmar?
2111884.jpg
- Niin... Onhan se... Tietysti, myhäilee Dagmar vastaukseksi. Meidän pikkuisemmekin näyttää kasvaneen jo kovasti.