-Kovasti onkin vävymies huonekaluja hankkinut, kun tällaista rihkamaa lähettelee, päivitteli Amanda, mutta huomasi kohtapuolin, että kyseiset hajuvesipullot olivatkin aitoa kultaa ja hopeaa sekä norsunluuta koristeinaan aitoja helmiä. -Mitenkäs se mies tällaista on käsiinsä saanut, ihmetteli Amanda.
Vielä pahempaa seurasi Amandan ottaessa paketista seuraavat tavarat, sillä nyt hän löysi mittaamattoman arvokkaat hopeiset kermakannun ja kaksi sokerikkoa, joissa oli nuppina aidot kristallit sekä kultaisen kuvullisen tarjottimen ja ruokailuastioita, joiden alkuperää saattoi vain arvailla. Ja kyllähän Amanda arvaili. Totta tosiaan!
..varsinkin kun seuraavaksi hänen käsiinsä tuli kullasta, hopeasta ja helmistä tehtyjä kaulakoruja useita kappaleita.
Vielä hän löysi kattokruunun, jossa oli kultamaalilla tehtyjä maalauksia sekä suuren suuret kristallit koristeina. Pari pienempää kynttilänjalkaa sekä muutama pitsiliina. Amanda tosin ihmetteli, miksi kynttilöitä oli jo poltettu. Eihän sentään kaupoissa palaneita kynttilöitä kaupata. Mitäs kummaa se vävy puuhailee, pohti Amanda.
Olipa paketissa myös kaksi hyvin painavaa lampettia. Ja niiden hintaa saattoi vain arvailla, koska olivat silminnähtävästi hyvin, hyvin vanhat. Ja mitä saattoi odottaakaan niiden koristeena olevan kuin kristalleja, värillisiä tosin tällä kertaa...
Amanda laittoi ne seinälle ovien molemmin puolin huoneeseen, jonka seinät olivat lampetissa olevien kivien väriset.
Otettuaan viimeiset pöytälamput esiin Amanda ei voinut kuitenkaan muuta kuin huokaisten etsiä sopivaa paikkaa kaikille tavaroille.
Hän meni Erikin työhuoneeseen katsomaan, josko sinne tarvittaisiin lamppuja, mutta mitä hän huomasikaan.. Pöydällä oli kirjoituskoneessa aloitettu kirje.
Amanda meni lähemmäksi katsomaan, olisiko kirje sellainen, joka pitäisi pikimmiten lähettää. Ja miksi se ylipäätään oli jäänyt siihen vai olivatko lapset leikkineet isänsä koneella. Kirje oli kuitenkin Erikin kirjoittama ja se alkoi " Min kära syster Emile. Jag är väldigt ledsen för jag måste erkänna dig en sak..."
- Emile, no se on ainakin Erikin sisko, mutta mitäs siinä muuta sitten sanotaan, Amanda hieroi ohimoitaan. Nyt tästä täytyy ottaa selvää. Mutta kukas sen kääntäisi?
Amanda ei voinut viedä kirjettä kylään käännettäväksi, koska pelkäsi kirjeen sisältävän liian vaarallista tietoa. Niinpä hän varustautui pitkälle yli 40 kilometrin pyörämatkalle lähimmälle sahalle, koska tiesi siellä olevan sahanomistajan, joka oli Uppsalan yliopistossa opiskellut ja tämä osasi varmasti ruotsia eikä tuntisi kirjeen kirjoittajaa.
Koska ei halunnut itseäänkään tunnistettavan, Amanda lähti matkaan aamuvarhaisella pukeuduttuaan Herbert-puolison vanhaan rippipukuun, joka sopi hänelle melkoisen hyvin. Kyläraitin varrella oli muutama nainen kylältä juoruilemassa niitä näitä. -Tuota se rakkaus teettää, huusi toinen hänen peräänsä. Sitä ollaan aamuvarhaisella palailemassa kotikylille immeisen luota, he käkättivät. Amanda tirskahteli itsekseen. Tietäisittepäs vaan, hän hihitteli polkiessaan varmuuden vuoksi vimmattua vauhtia ohi kylän. Ainakin valeasu oli onnistunut, hän mietti.
Saatuaan tiedon kirjeen sisällöstä, Amandan mieli oli raskas. Olihan hän epäillytkin Erikin toimia, mutta varmuus niistä oli melkoinen taakka kannettavaksi. Erik oli kirjoittanut siskolleen Emilelle joutuneensa ottamaan entisen sukunimensä tilalle sukunimen Blåstund Sininen Hetki-talon nimen mukaan, koska oli joutunut vaikeuksiin erinäisissä kauppapuuhissaan, joista oli parempi, ettei kenelläkään hänen läheisellään olisi tarkempaa tietoa. Oli hyvin mahdollista, että hän joutuu olemaan pitkään matkoilla, joten apu hänen perheelle olisi enemmän kuin suotavaa, koska Amanda on jo hyvin iäkäs ja tarvitsee apua yhdessä ja toisessa puuhassa ja Fia niin suojattua elämää elänyt eikä tiedä mistään tuon taivaallista, joten voisiko Emile ajatella mitenkään saapuvansa heidän avukseen...
-Pah, sanon minä, tuiskaisi Amanda. Jos kuka tässä tarvitsee nyt apua, se olet sinä vävy-rukkani.
Amanda oli aikoinaan ihmetellytkin Erikin halukkuutta vaihtaa oma sukunimensä tähän kummalliseen talon nimeen. Tosin usein vanhojen talojen nimi otettiin käyttöön perheelle, joka taloon muutti, joten sinänsä muutos ei ollut kenenkään mielestä ollut liian outo. Talo oli kautta aikojen tunnettu Sininen Hetki nimellä eikä kukaan enää muistanutkaan Erikillä muuta nimeä olleenkaan. Erik oli ottanut käyttöönsä kuitenkin ruotsinkielisen Blåstund muunnoksen nimestä, mikä oli tietysti järkevää, koska hän kuljetti rahtia laivallaan pääasiassa muihin pohjoismaihin ja joutui paljon tekemisiin ihmisten kanssa, jotka arvostivat häntä enemmän ruotsalaisen nimen perusteella. Amandan mielestä selitys oli ollut naurettava, mutta ei hän sitä vävylleen tuolloin ollut ääneen viitsinyt mainita. Eikä tällä hetkellä asia naurattanut Amandaa tippaakaan.
Kekseliäänä ihmisenä Amanda päätti, että pälkähästä päästään, kunhan lukee kirjoja. Niistä löytyy takuulla ratkaisu, joten Amanda kiirehti kauppaan ostamaan kaikki kaupan kirjat ja laittoi ne laatikkoon pyörän tarakalle ja koriin, jonka hän oli aiemmin saanut Kurjenpolven emännältä. Kyllä hän olikin nyt kiitollinen saamastaan lahjasta. Muuten hän ei olisi voinut ostaa niin paljon kirjoja.
Kotona hän jätti pyörän Sinisen Hetken seinustalle ja riensi oikopäätä sisälle kirjoineen.
Tärkein kirja jäi kuitenkin epähuomiossa laatikkoon.
Amanda kaatoi kirjat lattialle ja yritti päättää, mistä kirjasta saisi eniten sellaista tietoa, mitä nyt tarvittiin...
Kommentit