Huiman paljon tavaraa ja mukana oli kortti, jossa toivoteltiin "päänvaivan" myötä mukavaa viikkoa! Lähetys tuli kaukaa Suomesta Meerikalta, lisäksi Peekaa muisti kangaspalalla. Fia ei saanut silmiään irti kaikesta kullan kimalluksesta.
Ja koska rakasti kaikkea kimaltavaa, hänen oli aivan pakko ompeluttaa itselleen hieno asu, jossa käytettiin lähetyksessä ollutta nauhaa.
Hänhän oli hieno rouva, jonka ei tarvinnut arkisiin askareisiin kajota, joten miksi ei pukeutuisi aina hienoihin vaatteisiin. Niinpä häntä ei haitannut kulkea keittiössäkään kullan, sametin sekä silkin värittämässä puvussaan. Hän käveli pöydän luo katsomaan sen päällä olevia tavaroita.
Pöydälle oli nostettu vihanneskori, joka oli myöskin lähetys kaukaisesta kotimaasta Hiisharjun talosta, missä oli palkittu 5000. vierailija lahjoittamalla hieman tavaraa...
Lähetyksessä oli ollut lisäksi kastelukannu viiniviljelmien hoitoa varten. Fia huokasi miettien, kuinka kauan aikaa mahtaisi kulua kaikkien viiniköynnösten kasteluun.- Huh, me tarvitsemme paljon palkollisia hoitamaan tilaa, hän mietti kuvitellessaan, kuinka olisi suuren tilan emäntä, ja hänellä olisi paljon työväkeä palvelemassa perhettä.
- Mutta miten ihmeessä pärjäämme siihen asti, kunnes saamme työläisiä? Fia harmitteli. Viiniä ei saada pullotettua, eikä viiniviljelmää kasteltua. Voi, surkeus! Kaikki rypäleet ovat aivan.. rupsahtaneita, kuin kuin... Rusinoita! Niitäkö me myymme!
Fia päätti pähkäilynsä aikoen jättää kaiken Erikin huoleksi. Mitäs hän moisesta murehtii. Ellei viiniä saada, niin sitten ei. Joten hän tilasi viinitilan keittiöön hyllykön, johon aikoi laittaa vihanneslaatikon, mutta eihän se siihen sopinutkaan. - Olkoon sitten siinä, päätti Fia.
Keittiön kaapin kanssa yhtäaikaa oli Fia tilannut toisenkin kaapin Englannista. - Mutta eihän tämä sovi tänne tilalle ollenkaan, Fia vaikeroi. Tämä täytyy toimittaa SiniseenHetkeen.
- Sinne se varmasti sopii, mutta luulenpa, että sitä täytynee ensin hieman maalailla kultamaalilla, hän mietiskeli.
Fia oli kierrellyt lähistöllä ja löytänyt olohuoneen sohvaan sopivan pöydän, jonka hän maalaili iltapuhteinaan.
Maalatessa kuluikin aika mukavasti eikä tarvinnut ihmetellä, mihin kummaan Erik oli kadonnut.
Siveltimen vedon toisensa jälkeen tehtyään sai tulos lopulta Fian tyytyväiseksi työhönsä.
Samaan aikaan Kuuralehdossa Amanda oli aloittamassa pyykinpesua ulkona puutarhassa.
Hän sulloi nimismiehen vähät vaatteet pyykkipaljuun, jonka oli vastikään hankkinut pyykkilaudan kera. Kylläpäs nyt onkin helppo pestä likaantuneet vaatteet, hän myhäili.
Amanda hyräili pyykätessään, ja huomasi, että nimismiehen kaikista vaatteista puuttuivat napit. - Voi, sentään, hän huokasi. Eikähän sillä montaa vaatetta ole muutenkaan. Hyvä, että pesuun edes joutavat päältä. Mitenkäs se niin vähillä onkin pärjännyt? No, vaatimatonhan se on eikä itsestään numeroa tee, mutta täytyyhän Kuuralehdon isännällä kunnon vetimet olla yllään.
Amanda ripusti nimismiehen vaatteet narulle kuivumaan. Itse hän riensi...
.. eteisen läpi huomaamatta ollenkaan seinää vasten nojallaan olevaa uutta harjaa, joka oli kuin taiottuna lennähtänyt Ranskaan tulleesta Meerikan lähetyksestä suoraan Kuuralehtoon.
Amanda oli toiminut kyläompelijana aiemmin, ennen kuin muut kiireet olivat vallanneet hänen aikansa. Eikä nykyisin kylän väki enää tiennyt voisiko Amandaa vaivata ompeluttamalla vaatteita, koska olihan tällä nyt ihan tuore aviomies eikä kukaan viitsinyt häiritä.. hmm nuorenparin rauhaa... Amandalla oli tästä johtuen säästössä kankaita, joita kyläläiset olivat hänelle jättäneet maksuksi tehdyistä ompeluista, joten hän alkoi surruutella ompelukoneella saman tien...
- Vielä napit, Amanda myhäili tyytyväisenä levittäen nappivarastonsa sopivia nappeja etsiessään.
Niinpä hän vei paidan miehelleen, joka puki sen heti ylleen ja kiitteli Amandaa tämän vaivannäöstä.
- Kiitos, kiitos, nimismies sanoi. Korea on paita, onhan toki. Ja oikein sopiva, mutta turhaan sinä näet näin paljon vaivaa, Amanda-kulta. Kyllähän minä toki pärjään yhdellä paidalla näin kotona. Mitäs sitä suotta uusia tekemään. Enhän minä ehdi kaikkia pitää ja kuluttaa, ehyitä kun ovat entisetkin vielä.
Pyykkiurakasta uupuneena Amanda päätti tovin torkahtaa olohuoneen sohvalla, kun yhtäkkiä...
Amanda näki edessään vanhan rakennuksen...
Hän näki itsensä tutkimassa rakennuksen seinässä olevaa kylttiä...
Kurkistaen nopeasti sivulla olevaan päärakennuksen ikkunaan, Amanda varmisti, ettei kukaan häntä nähnyt...
Joten nopeasti hän luki läpi kirjeen, mikä oli seinään kiinnitettynä...
Jotkut asiat sattuvat tarkemmin hänen silmäänsä... - Kas, vain! hän huudahtaa hämmästyneenä...
Amanda hieroo silmiään ja tarkentaa katsettaan. - Aivan, aivan, hän hymisee. Siis jotain tolkkua tähän sekaiseen vyyhteen...
Yhtäkkiä Amanda avaa silmänsä. - Mitäs kummaa..! Samassa hän kuuulee nimismiehen kutsuvan itseään alempaa kerroksista.
Amanda näkee salongin lattialla uuden maton ja rahin.
Kummasti ne antavatkin ilmettä huoneelle, mietiskeli Amanda, jolta salongin sisustaminen jäi aivan kesken nimismiehen ilmestyessä hänen elämäänsä. Nimismies oli laittanut Meän tyärten Heliltä "vihreä-swapissa" saadun maton huoneen lattialle sekä käyttänyt Ellih´ltä saadun ristipistotyön rahin päällystämiseen.
Samoin Heliltä samassa swap-vaihdossa saatu kukka odotti paikalleen viemistä salongin lattialla.
Muistaen aiemmin näkemänsä nimismiehen ja pöllön kohtaamisen ja uneksimansa näyn, Amanda katsoi nimismiestä hieman toisin silmin. Vai oliko se unta? Mikä olikaan nimismiehen tarina?
Kommentit