Yllätyksiä

Eräänä aamuna hyvin varhain odotti Dagmar ikkunasta ulos katsellen postinkantajaa, joka toisi päivän postillat hänen kauppaansa. "Jokohan minä saisin pian kaupan avattua", Dagmar mietiskeli hiljaa ääneen mutisten.

- Ooh! Mitä ihmettä! Huudahti Dagmar yhtäkkiä huomattuaan jotain ulkona...

Sillä välin oli Fia herännyt myös hyvin varhain huomattuaan, ettei Erik ollut nukkumassa hänen vierellään. - Onkohan hänen pitänyt lähteä merille, Fia mietiskeli ihaillessaan sivupöydälle asettamaansa kynttelikköä, jonka oli saanut lahjaksi hyvin kaukaa Tenavatarhan Maaritilta

Siellä kaukana oli vietetty ristiäisiä, ja Fia oli onnekkaana saanut lahjaksi myös kauniin kukan ruukkuineen, osallistuttuaan vauvan nimen valintaan. Fia ihmetteli, ettei Erik ollut maininnut sanallakaan työmatkastaan hänelle. - Hmm, ehkä hän meni vain ruokkimaan koiria!

Fia oli niin keskittyneenä asettelemassa kukkaruukkua, että Erikin tullessa huoneeseen, hän säikähti ja kaatoi kukan pöydälle.

Samassa Fia huomasi Erikillä olevan jotain mukanaan...

- Ei kai se vain ole turkki! Hihkui Fia riemuissaan! Minulle! Turkki!

Fia puki turkin ylleen eikä enää nähnyt eikä kuullut mitään. Puhumattakaan siitä, että olisi ihmetellyt Erikin öistä poissaoloa kotoaan. Mitä se nyt oli sen asian rinnalla, että hänellä oli ikioma turkki! Kyllä olikin hänellä kultainen aviopuoliso!

- Hieman iso se taitaa olla, mietiskeli Erik katsellessaan vaimoaan, joka liehakoi turkki yllään huoneessa kuulematta enää sanaakaan hänen puheistaan. - Kyllä ovat naiset outoja, sanoi Erik itsekseen.

Kulkiessaan huonetta ympäriinsä, Fian katse tapasi lasivitriinissä olevat lasieläimet.

- Näitä on enemmän kuin ennen, hän sanoi. Oletko, Erik, ostanut minulle lisää keräilykappaleita? Voi, kuinka ne ovat ihania! Kiitos, Erik.

Ja mitä olikaan Dagmar nähnyt kaupan edustalla? Hän riensi nopeasti ulos katsomaan.

- Voi, hyvä tavaton! Dagmar parkaisi nähdessään laatikoiden sisällön. Nämä täytyy viedä nopeasti sisälle! Dagmar vilkaisi olkansa yli varmistaen, oliko ketään lähettyvillä kerätessään tavarat syliinsä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja Dagmarilla saattoi olla vain aavistus siitä, kuka laatikot oli jättänyt hänen kauppansa edustalle.

Dagmar ehti parahiksi viemään tavarat sisälle, kun hänen tilaamansa toimistopöytä saapui paikalle postikärryjen mukana.

Dagmar ihaili pöytää joka puolelta. Hän laittoi myös uuden puhelimensa pöydän päälle. Hänen täytyi huokaista syvään, niin onnellinen hän oli saatuaan näin kauniita kalusteita kauppaansa. Puhelin oli todellakin tyylikäs! Hänen ylpeyden aiheensa. Kyllä nyt kelpasi soitella ja rupatella ihmisten kanssa. Ainahan sitä jotain asiaa löytyisi. Hän voisi vaikka kertoa uusista valikoimiinsa tulleista tavaroista, jotta asiakkaat tietäisivät saapua ostoksille. Kyllä puhelin olisi tuiki tärkeä ja hyvin kätevä väline kaupassa!

Dagmar kokeili varustaa pöytäänsä tärkeän näköiseksi kaikilla tarvitsemillaan välineillä.

Pöydän hän sijoitti kaupan perälle, josta se hyvin näkyisi kauppaan tulevien silmiin ja olisi tuomassa arvokkuutta hänen virkaansa. Postipaketit ja muut kirjeet hän sijoitti pöydän läheisyyteen. Pöydällä hän saattaisi kirjoittaa lähteviä laskuja sekä tehdä räkninkejä, kuka mitäkin on velkaa. Sitä varten hän sijoitti pöydälle räkninki-kirjan sekä mustekynän. Paljon muutakin tarpeellista piti olla, jotta tietäisi, kuinka paljon kauppa tuottaisi. Siinä ne olisivat pöydällä, kaikki hänen tärkeät paperinsa!

- Voi kun minä unohdin aivan täysin kahveet keittää, valitti Dagmar postinkuljettajalle.

- Toiste sitten, mies vastasi katsellen kaupassa ympäriinsä, vaikka nieleskelikin nähdessään moiset herkut lasitiskin takana.

Kyllähän hän olisi mielellään kupposen kahvia hörpännyt ja makoisaa se olisi kakkukin ollut pitkän matkan jälkeen. - Juu, aivan, toisella kertaa käy aivan hyvin. hän vielä toisti Dagmarille kuin varmistaen, eikö tällä ollut aikomustakaan kahvia keittää

- Monenlaista sinulla jo näyttää täällä olevan, mies jatkoi ihmetellen Dagmaria, joka näytti olevan jostain syystä pois tolaltaan. Mutta mitäpä hän siitä utelemaan. Niinpä hän jätti hyvästit siltä erää Dagmarille poistuen vähin äänin kaupasta.

Vihdoin yksin kauppaan jäätyään, Dagmar alkoi tutkimaan ulkoa löytämiensä laatikoiden sisältöä. Hän oli hädin tuskin uskaltanut hengittää postimiehen ollessa hänen luonaan tietäessään kummallisten laatikoiden odottavan pöydän takana.