Hän oli Villa Lumililjan Ada-rouva, joka saapui visiitille Fia-rouvan luokse poikansa Vilmerin kanssa.
Ada-rouvalla oli tuomisinaan Erikin lähettämä eteisnaulakko, jonka hän oli noutanut kaupungin postitoimistosta ja toimitti sen ystävänsä kotiin asti. Adalla ja Vilmerillä oli tuliaisia mukanaan, mutta Fian tullessa vastaanottamaan vieraitaan, Vilmeriä alkoi äkkiä nolottaa kantaa kukkia mukanaan puhumattakaan punaisesta paketista, vaikka kohtelias ja hyvinkasvatettu poika olikin. Hieman toisenlaisia hän tiesi SinisenHetken lapsien olevan ja heidän tapaaminen jännitti häntä kovasti.
-Annahan paketti Fia-tädille, Ada sanoi pojalleen.
Ada riisui turkkinsa ja hattunsa naulakkoon..
...Vilmerin jäädessä silittämään koiraa unohtaen paketin lattialle...
Hän säikähti huomatessaan jättäneensä paketin huolimattomasti lattialle, ja laittoi sen oitis hienommin.
Fian mennessä kutsumaanVilmerin peremmälle, hän jäi tuijottamaan Ada-rouvan turkkia. - Oi, kuinka pehmeä se on, hän silitteli turkin karvaa. Aivan upea. Turkki! Voih...
Vilmer ei uskaltanut lähteä tapaamaan muita lapsia, joiden mekkalointi kuului jostain kauempaa talosta, vaan hän jäi kiltisti äitinsä viereen istumaan.
Fia ja Ada rupattelivat pitkän tovin kahvipöydän ääressä, tosin Ada-rouva joi mieluummin teetä, joten kahvia ei sitten keitettykään. Fia ei saanut mielestään Adan ihanaa turkkia koko vierailun aikana.
Ada rouva näki silmissään vain Fian hienon kaulakorun ja hypisteli mekkoaan miettien omaa korutonta kaulaansa. Onneksi laitoin tämän upean mekkoni, jossa on hieno kaulus, Ada ajatteli. Eihän tällaisen puvun kanssa voi koruja edes laittaa. Ehkä Fia ei edes huomaa, ettei minulla ole korun korua. Olihan minulla sentään turkki päälläni, vaikka onkin vesisade.
Ada toi ystävälleen Fialle nimikkokukkansa Lumililjan kauniin kortin kera...
sekä kaksi jouluista taulua seiniä koristamaan.
Vieraiden lopulta lähdettyä, Fia katseli mietteissään tyhjää naulakkoa. Turkki! Hänellä oli ollut turkki!
Kommentit