Kankaat Amanda tallensi kätköihinsä odottamaan joulun jälkeistä aikaa, mutta tähden hän halusi ilman muuta heti ikkunaan.
Amanda laittoi jouluksi ikkunaan uudet salusiinit valkoisen kapan seuraksi. Sohva sai myös uuden päällisen ja Amanda kokeili tilkkutyötaitojaan ommellessaan väreihin sopivat tyynyt sohvan päälle.
Fia oli käynyt joutoaikanaan maalailemassa uuden kuvion keittiön sohvaan.
Amandaa harmittaa suuresti vanhan talon ikkunat, jotka eivät ole kovin kauniit, mutta minkäpäs sille mahtaa. Vanha on vanha, hän miettii. Ehkä niitä voisi maalilla parannella..
Amandan asetellessa uusia pehmusteita keittiön tuoleihin, saapuu hänen tyttärensä, Fia paikalle...
- Minulla kävi vieras, Fia selittää äidilleen huomaamatta ollenkaan Amandan uusia pöytäliinoja. Se oli Villa Lumililjan Ada-rouva, Fia jatkaa.
- Ja hänellä oli aivan ihana turkki, Fia muistelee äidilleen tuntien vielä poskeaan vasten vasten painamansa turkin pehmeyden.
- Ahaa, Amanda vastaa. Annas kun arvaan. Sinäkin haluaisit turkin?
- Niin, Fia huokailee. Olisikohan se mitenkään mahdollista, äiti?
- Ada on hieno rouva, Fia sanoo. Kuten minäkin. Asun sentään isossa talossa, joten kai minullakin kuuluisi turkki olla? - Mitenkäs talon koko vaikuttaa siihen, mitä vaatteita sinulla kuuluu olla? Amanda vastaa lähtien yläkertaan, jossa hänellä on vieras, jonka keskustelua miehensä Callen kanssa hän ei halua Fian kuulevan.
Amanda istahtaa sohvalle Callen viereen.
- Minä olen sitä mieltä, että lasten tulee tietää, kuka heidän isoisänsä oikeasti on, viereisestä talosta saapunut Dagmar sanoo painokkaasti Callelle.
Sillä aikaa Fia jää äitinsä talon keittiöön katselemaan ympärilleen huomaten vasta nyt keittiön uudistuneen ilmeen.
Sivupöydälläkin hän huomaa jouluisia tavaroita. - Kas, äitihän on laittanut paljon kaikkea uutta. Liina ja kynttelikkö...
- Oi, Fia katsoo. Hän on ommellut myös uusia tyynyjä..
- Uudet matotkin heillä on, Fia tuumii itsekseen. Kai äidillä on varaa siis laittaa minullekin turkki!
Fian yläpuolella kuuluu olohuoneesta Dagmarin ääni, Fian jäädessä kuuntelemaan keskustelua...
- Tuota, Amanda yrittää saada Callen ja Dagmarin vaihtamaan puheenaihetta. - Tuossa on uusi kukka. Mistähän se mahtaa olla peräisin?
- Mutta sen minä vaan sanon, että ennen kaikkea heidän kuuluu tietää kuka sinä oikeasti olet, Dagmar toteaa välittämättä Amandan väliintulosta.
Fia seisoo keittiössä jähmettyneenä. - Mitä ihmettä..!
Amanda yrittää keskittää ajatuksensa joulukaktukseen, jonka huomasi ilmestyneen olohuoneeseen Peltokoskesta saamaansa amppeliin. Hän toivoo Fian lähteneen alakerran keittiöstä omaan taloonsa, ettei tämä kuulisi olohuoneessa käytävää keskustelua...
Amanda toivoo mielessään, että voisi taikoa Dagmarin talon ullakolle tai ainakin vaikenemaan. Mikä tämä oli heille sanomaan, miten heidän tuli menetellä lastensa kanssa. Ja yhteisten lastenlastensa kanssa. Huh, olipas tämä nyt monimutkainen tilanne. Mutta Amandan mielestä asia ei kuulunut Dagmarille ollenkaan.
- Jospa eivät nyt ulkopuoliset tähän puuttuisi, hän yritti sanoa Dagmarille. Kyllä me osaamme hoitaa tämän asian, kuten sen kaikille parhaaksi näemme. Aikanaan...
Fia juoksee ulos talosta, läpi vierassalongin...
ja läpi eteisen... Kiireissään hän unohtaa sulkea ulko-ovenkin.
Ulkona hän pysähtyy kuin seinään huomatessaan puutarhassa kissan naukuvan sinne yhtäkkiä ilmestyneen oudosti hehkuvan lumisen kuusen luona. - Voi, isä! Fia huudahtaa ikävissään. Kunpa sinä olisit täällä vielä meidän kanssamme. Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Mistä ne oikein puhuivat? Mitä ihmettä tämä on?
Kommentit