Pohjan perukoille oli tulossa nälänhätä, koska sato oli ollut surkea ja vähäistäkin vähäisempää viljamäärää  verotti aikainen talven tulo. Niinpä katsottiin tarpeelliseksi saada tilattua laivalasteittain viljaa, joka voitaisiin varastoida kirkon kupeeseen rakennettuun lainamakasiiniin. Sieltä jaettaisiin tarvittava määrä kuhunkin talouteen, jotta perheet pärjäisivät talven ylitse; ne perheet, jotka olivat jääneet Pohjan perukoille eivätkä syystä tai toisesta olleet muuttaneet toisille asuinsijoille, Pohjois-Norjaan tai etelään. Kuuralehdosta tällainen muuttaminen ei käynyt sen koommin Callen kuin Amandankaan mielessä, sillä talossa oli vaurautta, jota ei voinut jättää nälkäisten ja puutteessa olevien kyläläisten kynsiin. Ja nimismiehen tuli näyttää myös esimerkkiä selviytymisestä ja luoda uskoa kaupunkilaisiin eikä paeta kurjuutta ensimmäisten joukossa.

Nimismies päätti käyttää hänen ja Erikin autiolta saarelta löytämästään aarteesta muutamia harkkoja kultaa vähäosaisten hyväksi. Hän antaisi kultaa kirkolle, jotta kirkko puolestaan ostaisi laivoilta viljaa jaettavaksi ihmisille. Tällä tavalla hän olisi lunastanut perheensä oikeudet aarteen lopulliseen hallintaan. Ja sitä paitsi, eivätkö he sentään olleet vaarantaneet oman henkensä aarretta noutaessaan. Yhtä kaikki, hyväntekeväisyydeksi saattoi hänen menetelmäänsä kutsua. Hän lahjoittaisi kultaa kirkolle, joka oli erittäin vauras omasta takaa, mutta kirkko saisi lahjoittaa hänelle vastapalveluksena jotain...

Kului aikaa kirkonmiesten ja nimismiehen käydessä neuvotteluja sopivasta nimismiehelle annettavasta korvauksesta tämän lahjoittamaa arvokasta kultaa vastaan. Päästyään lopulta sopimukseen kirkon omistamien  marmorilaattojen luovuttamisesta Kuuralehtoon saattoi nimismies kutsua Amandaa katsomaan... - Mitä ihmettä! Huudahti Amanda. Mitä on tapahtunut Lilin huoneelle?

Amanda avasi oven Lilin entiseen huoneeseen. Hän hieraisi silmiään katsoessaan hohtavia marmoriseiniä ja lattioita. Ja niin, kerrankin meni Amanda aivan sanattomaksi.

Amanda katseli kaikkia kimaltelevia ja kiiltäviä pintoja huokaisten ihastuksesta.

- Se on erään laivan kokkakoriste, selitti nimismies Amandalle. Laiva juuttui jäihin ja vaurioitui, joten ostamalla laivan keulapatsaan, kapteeni sai rahaa laivansa korjauttamiseen, ja laiva pääsee jäiden sulettua takaisin etelään. Rahojen avulla he selviytyvät talven täällä Pohjan perukoilla tarvitsematta myydä koko lastiaan. - Olipas se nyt onni, että meillä sattui olemaan omaisuutta, Amanda tuumi.

- Kylpyammetta ei näytä olevan, Amanda katsahti syvennykseen, johon ilmiselvästi oli suunniteltu ammeen paikkaa.

- Laiva, jonka piti amme tuoda, on jäänyt jään saartamaksi kaukana Itämerellä, nimismies kertoi. Amme olisi samaa sarjaa kuin tuo patteri, joka kylläkään ei toimi. En oikein ymmärrä, mikä se loppujen lopuksi on, joten toimittakoon siinä hyllyn virkaa.

- Ja oikein murattikasvi kylpyhuoneessa! Amanda kohotti katseensa kohti kattoa, jossa kasvin lonkerot kiemurtelivat.

Amandan katse tavoitti seinällä olevan kullan värisen hyllykön täynnään monen moisia purnukoita. - Ooh! Kylpysuolaakin!

- Sinä sitten olet ajatellut ihan kaikkea, huokaisi Amanda Callelle. Kuinka ihastunut Fia tuleekaan olemaan kylpytiloihinsa...

- Tämä huone on hänen unelmiensa täyttymys, Amanda totesi. - Minulla on vielä jotain näytettävää, sanoi nimismies ohjaten Amandan ylimpään kerrokseen...

- Aloin remontoimaan Erikin ja Fian makuuhuonetta, koska laivalta sain ostaa paneelia, josta tulee sopivasti uusi pinta seiniin. Ne kaipaavat vain hieman listoitusta ja ehkä maalia pintaansa.

- Tapetti oli kauppiaan viimeisimpiä varastoja ja hieman se loppui kesken, joten paneeli oli senkin vuoksi ihan paikallaan sijoittaa alaosaan, kertoili nimismies vaimolleen. - En malta odottaa, miltä huone tulee näyttämään valmiina, Amanda vastasi.