Kerran eräänä varhaisena syyskesän aamuna, oli nimismies lähtenyt tapansa mukaan vapaapäivänsä kuluksi metsästysretkelleen Kuuralehdon laaksoon.
Nimismies kohotti pyssyn olalleen yrittäessään saada sorsan tähtäimeensä.

Mutta kuinka ollakaan, katseen harhaillessa ihailemassa maisemia, sorsat lennähtivät pakosalle, ja nimismies osui... Tai osuiko vai putosiko se pesästä..? Mätkähdyksen kuultuaan nimismies suuntasi askeleensa kohti heikkoa ääntä.

Nimismies löysi maasta kummajaisen. Pöllöpoikanen makasi kalvenneena maassa silmät harmaiksi muuttuneina. Mikäs siinä muu auttoi kuin poimia poikanen talteen, sillä ei nimismiehen tarkoituksena ollut pöllöjä metsästää. (Kiitos, Meerikka, pöllöstä)

Pöllöpoikasen huomattua, ettei vaara uhkaa sitä metsästäjän taholta, ei sen enää tarvinnut leikkiä kuollutta ja se sai värinsä takaisin. Nimismies silitteli pöllöä ja oikoi sen sulkia ja poikanen kapusi nimismiehen käsivarrelle, jossa se matkasi Kuuralehtoon nimismiehen mukana.

Amanda kiirehti miestään portille vastaan ihmetellen tämän aikaista paluuta metsältä. Huomattuaan nimismiehen tulevan takaisin lintu mukanaan, hän huudahti hämmästyneenä: - Mitäs ihmettä olet ampunut? Pöllön!

Pöllön säikähtäessä Amandan kiljaisua, se käännähti paikoillaan, jolloin Amandakin huomasi linnun olevan elävä. - Sus, siunatk..! Amanda parkaisi. Sehän liikkuu!

- Tietysti liikkuu, nauroi nimismies. Se aikoi alkaa lemmikikseni, joten otin hänet mukaani. Ja niin Amanda katseli kummissaan kuinka hänen miehensä jutteli ja huhuili linnulle ja tuo lintu, tuo pöllö.. Sehän näytti ymmärtävän nimismiehen puhetta. Mikä ihme oli tuo mies? Mietti Amanda. Puhuu linnulle ja ymmärtää sitä?

Pöllö lennähti kaariportin päälle istumaan. Amanda kutsui lintua samalla tavalla kuin oli kuullut nimismiehen tekevän, mutta pöllö ei edes katsonut häneen päin vaan nosti ylpeänä nokkansa kohti Kuuralehdon puutarhaa katsoen löytyisikö sieltä mitään kiinnostavampaa tarkkailtavaa. Amanda katsoi pöllöä ihmeissään. Aivan kuin tuo ajattelisi ihmisen lailla, hän ajatteli. Ja hän mietiskeli myös nimismiestä, joka pöllön kotiin oli tuonut. Mikä oli tuon miehen salaisuus? Mistä nimismies oikeastaan oli edes tullut Kuuralehtoon? Kuka hänet tunsi? Tämä täytyy jotenkin selvittää, päätti Amanda mielessään.