Sinä vuonna kesä oli Kuuralehdon laaksossa sateinen ja kylmä, ja talvi tuli aivan yllättäen ja aivan liian aikaisin. Lumi peitti maan valkoiseen vaippaansa peittäen alleen kaiken sen, mitä ei oltu ehditty pelastaa pakkaselta.

Hädin tuskin oli edes satoa korjattu talven varalle talteen kellareihin.

Sitä vähää, mikä joten kuten kivuliaasti oli kasvanut, sillä sato oli heikko sateiden ja kylmyyden vuoksi, eikä juuri mikään ollut kasvanut.

Amanda ja Calle tekivät kaikkensa saadakseen Erikin ja Fian keittiöön hoidettua edes vähäisimpiä tavaroita suuren perheen tarpeisiin heidän itsensä ollessa edelleen Ranskassa uudella tilallaan. Niinpä keittiöön saatiin uusia hyllyjä, joille Amanda sai hankittua purnukoita, mihin säilöi sitä, mitä käsiinsä sai.

Satamassa vierailevilta laivoilta, löysi nimismies hieman erikoisempia hedelmiä, mutta ne eivät kuulemma kovin kauaa säilyisi, joten niistä ei ollut pitkäksi talveksi mitään hyötyä, koska ne oli hetimmiten syötävä.
Juustoa sai nimismies paluumatkallaan torimyyjältä, joka viimeistä lohkaretta myi korkeaan hintaan huomatessaan, kuka asiakkaansa oli.

Keittiönurkkaus alkoi täyttyä purkeista, mutta niiden sisältö oli vähintäänkin epäilyttävä. Ruokittaisiinko mokomilla kokonainen perhe lapsenhoitajineen ja sukulaisineen..

..sillä vaikka purkkeja olikin, ne olivat pieniä, eikä leipääkään juuri saatu leivottua viljan vähyyden vuoksi...

Tälläkö ruokamäärällä Erikin ja Fian pitäisi ruokkia perheensä?

Ei ollut paljon apua Amandan säilömistä muutamasta harvasta marja-, sieni ja hillopurkistakaan.. Joten Amanda leipoi marjapiirakan, jotta saisi itse kahvin kanssa hieman juhlistaa Callen paluuta satamakäynniltä.

 Nimismies oli tuonut mukanaan myös sitruunoiksi kutsuttuja hedelmiä, mutta he eivät keksineet, miten niitä voisi hyödyntää, joten jättivät korin lattialle maistettuaan oudon happamia hedelmiä. Uuden uutukainen kaappi odotti  myös vetimiä laatikoihinsa, mutta kaupasta ei löytynyt mitään siihen tarkoitukseen sopivaa. Ruokatavaroiden tulon loputtua kauppiaalle myyntiin, tämä oli sulkemassa kauppaa..

Tästä tiedon saatuaan Amanda ja Calle päättivät lähettää Lilin nopeasti ostamaan kaupasta, mitä ikinä sieltä löytyisi. Lili kaappasi viitan harteilleen ja lähti matkaan viimaan ja pakkaseen. Pakkanen puri hetkessä hänen poskensa punaisiksi. Tie oli hankala tarpoa, mutta Lili jatkoi matkaansa päättäväisesti, sillä hänkin ymmärsi, että ruokaa oli saatava.

Kotimatkalle hän sai kelkkaansa muutaman vaivaisen paketin..

Mutta hän oli saanut hankittua kaupasta kummalliset kengät, joihin heti ihastui. Hän oli nähnyt joskus joen jäällä ihmisiä, jotka olivat luistaneet pitkin liu´uin sauvalla vauhtia työntäen, ja heidän menonsa oli näyttänyt niin helpolta, että Lili päätti ostaa liu´uttimet myös itselleen kotimatkaa varten, sillä matka lyhenisi puoleen, mikäli pääsi oikaisemaan liukkaan jään poikki.

Ja rahaa jäi yli vaivaisten voipakettien ostamisen jälkeen. Sama jos ostikin niillä jotain muuta tarpeellista..

Laitettuaan luistimet jalkaansa, Lili kokeili varovaisesti kävellä jäällä.

Sittten hän liu´utti jalkojaan, kuten oli nähnyt muidenkin tehneen. Oi, kuinka se oli hieno tunne. Lili ihaili hienoja kippurakärkisiä luistimiaan. Ne olivat hienoimmat luistimet, mitä hän oli nähnyt. Kauppiaalla oli ollut tarjolla  myös rumat ruskeilla nauhoilla kenkiin sidottavat terät, mutta niitä Lili ei ollut huolinut.

Hän nosti helmojaan ja luisteli pitkin poikin jäätä uuvuksiin asti. Oi, kuinka se olikaan upeaa!

Väsyttyään lopulta luistelemiseen, hän palasi SiniseenHetkeen, jonka keittiössä Amanda istui pöydän ääressä. Lili laittoi ostamansa voipaketit pöydälle. - Nämä ostaa, Lili sanoi Amandalle suomeksi, sillä hän oli oppinut jonkin verran kieltä. - Ei ole muu. Loppu.

-  J´achete! Lili huudahti innoissaan luistimia näyttäessään. Ostaa nämä! Bon, tres bon!

 Calle oli laittanut lampetit eteisen seinään.

Hän tarkasteli kauempaa, olivatko lampetit samalla kohdalla. Saatuaan työnsä tehtyä, hän oli palannut keittiöön Amandan ja Lilin seuraan.

Hän oikaisee itsensä penkille kahvit juotuaan ja miettii kuunnellen Amandan selostusta tilanteesta. Kyllä hän tosin itsekin oli jo miettinyt ratkaisua. Satamassa käydessään hän olikin keksinyt mielestään parhaimman keinon selvitä talven yli vähillä tavaroilla, vaikka tiesikin ratkaisun olevan Amandalle kovin vaikea kestää, koska Amanda odotti saavansa taas perheen koolle. Amanda niin mielellään haluaisi kertoa Erikille ja kaikille nimismiehestä...

- Tässä on rahaa Lilille laivamatkaa varten, selitti Calle. Nyt on Lilin lähdettävä Ranskaan ja vietävä kirje Erikille ja Fialle, etteivät tule takaisin Suomeen talveksi. He pärjäävät siellä etelässä nyt paremmin, ja me pärjäämme täällä, mitä vähemmän meitä on. Joten lähteköön Lili saman tien laivan mukaan.