Kuuralehdosta saapuneen viestin johdosta Tuohelasta pistettiin lähetys nopeasti matkaan, millä arveltiin nimismiehen leppyvän. Olihan tällä sentään omat hääjuhlat menossa, jonka vuoksi hän olisi kiinni ties kuinka pitkään, joten ei tarvinnut pelätä hänen ilmestymistään Tuohelaan. Lahjusten kera toivoteltiin onnea hääparille. Tämän luulisi ainakin saavan nimismiehen ajattelemaan pelkkää hyvää Tuohelan väestä. Amandalle saapui ompelutarvikkeita, kangasta ja pitsiä, sekä kaunis ruusuke, joista kaikista Amanda oli hyvin onnellinen. Saapuipa lähetyksessä pari kirjaakin, joista toisessa oli pitkä nimilista, mikä sai nimismiehen mietteisiin. Hmm, tämä myhisi. Vai sillä tavalla! No, tämäpä varsinainen hyvä vihje oli. Onpas Tuohelassa nähty kovasti vaivaa... (Arpajaisvoitto Tuohelassa olleessa kilpailussa. Kiitos, Arttu)
- Ja vielä tällaisen lahjan lähettävät, sanoi nimimies itsekseen. Ehkä en katso sitä kuitenkaan lahjomisyritykseksi. Onhan nyt sentään häät. Ihmeteltyään aikansa valtavan taidokkaasti tehtyä pikkuriikkistä kukkopilliä ja luettuaan monen monta kertaa saamansa kortin, otti nimismies tavarat isoihin kouriinsa ja asetti ne ansaitsemalleen paikalle kaikkien ihailtaviksi.
- Jahas.. mietiskeli nimismies. Juupa juu, kuulinhan minä huhuja Tuohelassa olevasta... jostain.. Mitäs se nyt mahtoi ollakaan? Ja kukahan se oli, joka mainitsi asiasta? Hmm... Ehkäpä annamme asian olla... toistaiseksi.
Kommentit