Kesä on kiireistä aikaa myös Kuuralehdossa, jossa puutarha kukkii läpi vuoden. Paljon on puutarhassa hoideltavaa kaiken muun työn ohessa.

Tämä kesä on Kuuralehdossa tavallista kiireisempää jostain syystä. Siksi ihmisiä ei näykään kuin vilaukselta, koska kaikki juoksevat sinne tänne toimittamassa milloin mitäkin tärkeää asiaa. Puutarhaan on kuitenkin saatu laitettua penkki perheen pienimpien istuskelua varten.

Sekä pari isompaa tuolia kunniapaikalle Kuuralehdon seinustalle. Onkimisen jäljiltä näyttää tavarat Kuuralehdossakin jäävän sille tielleen. Kalasaalis ehkä löysi paikkansa parempiin suihin, vaikka onkivehkeet odottavatkin seuraavaa kalastusreissua.

Kuuralehdon väki juoksee ostoksilla harva se päivä, milloin muilta kiireiltään ehtivät. Tähän hätään ehdittiin kuvata Wooperin ihania astioita, uunivuoka sekä kannu, niiden yläpuolella swap-keittiövaihtotavarat, jotka ovat peräisin Heliltä. Loput ovat Peekaan kaupasta ostettuja ruusukkeita, joiden käyttökohde on vielä se suuri salaisuus sekä samasta paikasta löydetyt sinikuvioiset kulhot.
Kankaitakin Peekaalta löytyi, mutta ne on kiirehditty viemään ompelijalle, joka kiireisenä yrittää taikoa Kuuralehdon väelle uusia vaatteita.

Kuuralehdolla on paljon ystäviä, jotka hemmottelevat lahjoillaan väkeä. Tässä Tilkkumuorin lahjoituksia. Ihanat saviruukku ja -astialöydöt. Sekä simpukka, mikä löytää paikkansa taatusti jostakin.

Nimismieskin löysi paikkansa Kuuralehdosta ja rakensi taloon ullakon, minne vei tavaroitaan. Hieman hutiloiden pyörähteli nimismies ullakolla tavaroitaan viemässä, kuten miesten tapana on, mutta Amanda ei pitänyt kovin pahana, vaikka tavarat olivatkin mullin mallin miehen jäljiltä. Olihan se kuitenkin kiva saada mies taloon...

Mies, joka kantoi talvitavarat kesäksi ullakolle säilöön, vaikka jättikin isot kenkänsä keskelle lattiaa. Amanda siirsi kengät sivuun hakiessaan jotain ullakolta tarkasteltavakseen, josko se vielä olisi käyttökelpoinen... Sitä hän ei halua vielä paljastaa, mikä se on...

Amandan keittiöön nimismies tuo mukanaan seinähyllykön tarvikkeita varten, sillä nimismies tykkää ruoasta ja hänellä onkin omia mauste- ym. purkkeja, jotka saavat paikan hyllyltä.

Muutamat muut purnukat jäävät tiskialtaan hyllylle, sillä nimismies ei ole turhan tarkka. Yksin kun on tottunut elämään. Amandan mielestä taas on melko jännittävää, kun talo on täynnä elämää pitkän yksinolon jälkeen, sillä eivät lapsenlapset tai muut sukulaiset voi korvata mitenkään nimismiehen läsnäoloa joka pelkällä olemuksellaan täyttää niin tyystin koko Kuuralehdon talon.

Keittiön sivupöydälle on jäänyt odottamaan käyttöä nimismiehen taloon tuomat astiat. Lautasia sekä kulho ja sokerikko, jossa on hienoa sokeria, mikä oli hyvin harvinainen näky taloissa. Paikkakunnalla oli muutama kauppa, mutta Kuuralehdosta niihin oli yli puolen päivän matka ja kauppaan saavuttuaan sieltä sai ostaa, mitä jäljelle oli jäänyt muiden ehdittyä lähempää ensin asioille. Sokeriin ei siis saanut kukaan koskea, varsinkaan lapset, jotka yrittivät kurkistella kultakoristeiseen kuppiin ja kostutetulla sormellaan salaa ottaa maistiaisia. Amanda hätisti lapset hyväntahtoisesti tiehensä, koska sokeri tuli säästää tiettyä päivää varten.

Mutta lapset saivat kantaa kortensa kekoon siistimällä paikkoja ja laittamalla astiat niille hyllyille, missä tilaa vielä hyvin runsaasti oli. Niinpä uudet Peekaan kulhot löysivät paikkansa muiden samankaltaisten astioiden joukosta. Alimmaisena Virpiltä saadut kannut.

Ja olohuoneessaan kokeilee jännittyneenä vanhoja kenkiään eräs hyvin onnellinen Kuuralehdon asukas.