Dagmar oli päättänyt kasata sänkynsä, jotta voisi nukkua ihmisiksi omassa vuoteessaan. Niinpä hän pyysi Amandaa auttamaan, koska yksin se tuntui hänestä liian vaikealta. Oli liian paljon kaikkia osia yhteensovitettaviksi, ja kun yhden liitoksen sai kasaan, toisesta paikasta irtosi.
1453867.jpg
Mutta Amandan avustuksella sänky onnistui kasata kutakuinkin niin, että se alkoi jopa muistuttamaan vuodetta. -Nyt tämä on väärässä asennossa, tuumi Dagmar. Ehkä kaadamme sen, jottei tarvitse seisaaltaan nukkua.
1453869.jpg
Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä sänky oli aika painava eivätkä Dagmarinkaan voimat tahtoneet riittää sänkyä kannattelemaan. Amandan jalka lipesi, ja hän keikahti kumoon.
1453872.jpg
- No, mutta hyvä ihminen, puuskahti siihen Dagmar. Älä nyt vielä mene siihen nukkumaan, kun ei sänky ole edes valmis. - En pääse ylös. Tulehan auttamaan, ähisi Amanda.
1453879.jpg
Niin Dagmar meni ja auttoi Amandan jaloilleen. - Ei tämä tainnut olla oikein meidän vanhojen ihmisten hommaa, hän totesi, johon Amanda tuumi puoliääneen: - Puhu vain omasta puolestasi... Vanhako muka, pyh! Amanda hoputti Dagmaria jatkamaan sängyn kokoamista ennen kuin sanoisi tälle pari valittua sanaa vanhuudesta. Niinpä he jatkoivat työtään.
1453881.jpg
-Mitenkäs tämä nyt sitten oikein tähän käy? Katseli Dagmar kummissaan heidän yrittäessään laittaa sängyn pohjaa paikoilleen, sillä sängynpohja oli auttamattomasti liian iso. - Ei tämä taida olla minun sänkyni? Jotain kummaa tässä vuoteessa nyt on vialla.
1453886.jpg
Loppujen lopuksi he saivatkin sängyn kasaan ja kaikki osat paikoilleen patjaa myöten.
1453883.jpg
- Kyllä tämä hyvältä tuntuu istua, Dagmar kokeili. Sopiva on. Kelpaa siinä nukkua. Mitäs vielä tarvitsen..?
1453889.jpg
- No, tietysti vuodevaatteet, ojensi Amanda Dagmaria ja antoi tälle peiton ja tyynyn sekä liinavaatteet.
1453913.jpg
Vielä päiväpeitto, niin sänky oli oikein kelpo kaluste.
1453892.jpg
Vuode sijoitettiin Dagmarin huoneeseen, mihinkäs muuallekaan. Muutama taulukin siinä jo odotti seinälle kiinnittämistä. - Noiden kanssa minä en rupea  millekään, Amanda puuskahti. Saat pyytää Erikiä avuksesi taulusi seinille laittamaan. Missäs se kurjimus oikein taas on? - Niin, totesi siihen Dagmar. Enpä ole oikein nähnyt.. Erikiä..enkä sitä.. hmm.. toistakaan.. - Missä kummassa Lilikin on? Samassa huomasi Amandakin, ettei ollut nähnyt vävyänsä puhumattakaan Liliä johonkin toviin. - Niin-niin, Dagmar totesi. Tuosta ei hyvä seuraa...Kylällä kertovat, että Erik on nähty kävelyllä jonkun naisen kanssa. Liekö ollut se.. tiedäthän kuka? - Aivan, aivan, myönteli Amanda, sillä mitäpä muutakaan siihen voisi sanoa. Jotain oli tehtävä juorujen hillitsemiseksi ja niiden aihettamisen loppumiseksi, mutta mitäs voisi tehdä? Eihän toki käveleminen sopimatonta ollut, käveli nyt sitten kenen kanssa hyvänsä!
1453894.jpg
- Mutta asiasta toiseen, päätti Amanda ja osoitti lattialla olevaa laitetta Dagmarille. - Katsos, mitä minulle tuli Kurjenpolvesta. -Ajatella, huudahti siihen Dagmar. Mitenkäs sieltä tuollaisia hienouksia tänne toimitetaan? Oikein imurointilaite! - Siellä asuu Vaili-rouva, joka oli tunnettu tutkija aikoinaan. Tutkii kuulemma kaikkia pieneliöitä edelleen, selitti Amanda. Olen varma, että sillä asialla on jotain tekemistä tuon laitteen kanssa..
1453896.jpg
- Oli miten oli, keskeytti Dagmar. Sinun on mentävä käymään kiittämässä saamastasi lahjasta. Ei pidä lahjahevosen suuhun katsoa. Ja sitä paitsi, ehkäpä keksimme tuolle käyttöäkin, jos osaamme sitä käyttää...
1453904.jpg
Tuumasta toimeen. Amanda alkoi suunnittelemaan Kurjenpolvessa vierailua. Olihan se Dagmarin mielestä ihan kohtuullista, että kiittämään piti poiketa. Sitä varten Amanda ompeli itselleen uudet vaatteet (puettavat). Hän tekaisi pellavaisen pitsihelmaisen hameen sekä kuviollisen pitsikauluksisen puseron. Lopuksi hän sitaisi uumalleen silkkinauhan vyöksi, koska oli hieman turhamainen ja halusi näyttää vielä vyötärönsä olevan yhtä hoikkanen kuin silloin nuorempana.
1453906.jpg
Uusissa vaatteissaan hän asteli puutarhaan nautiskelemaan lämmöstä ja kukkien tuoksusta. Mutta kas...
1454329.jpg
Seinustalle oli ilmestynyt kukkaköynnös juuri siihen paikkaan, mihin Amanda oli jättänyt portaiden vierestä löytämänsä pienen pienen ruukun, jossa oli ollut vain pikkuruinen taimi.
1453897.jpg
Ja polun vieressä oli suuri kuparinen ruukku, jossa hehkui kukkia täynnään oleva pioni!
1453900.jpg
Oi, kuinka suuria olivat sen kukkaset ja tuoksu mitä ihanin. Amanda nuuhki tuoksua ja sulki silmänsä miettiessään mahtoivatko molemmat kukat olla peräisin..? Hän hymyili sitä ajatellessaan ja lämpö levisi hänen sydämeensä.
1453905.jpg
Aiemmin taloja tutkittuaan ja suunnitelmia tehdessään Dagmar oli päätynyt siihen, että kulujen kattamiseksi voitaisiin vuokrata Sinisen Hetken kellaritilaa kaupalle. Kaupasta saamillaan vuokratuloilla he pystyisivät takaamaan  siedettävän toimeentulon perheelle. Olihan heitä nyt kovin iso joukko eikä näyttänyt Erikilläkään kiire olevan laivaansa merille kuljettamaan. Ne on nuo ranskattaret, jotka vievät pään pyörälle.. sano minun sanoneen, tuumi Dagmar itsekseen.
1453903.jpg
Sinisen Hetken kellarissa oli kauan tyhjillään ollut varasto, johon isonkin valikoiman omaava kauppa hyvin mahtuisi. Dagmar aloitti siivoamaan kellaritilaa.
1453909.jpg
Amanda nojaili Herbertin vanhaan pyörään mietteissään. - Et kai sinä, Herbert, tykkää huonoa, jos minulla..., hän supisi. Niin, olen menossa Kurjenpolveen kiittämään imurointilaitteesta...Ja kuulinpas, että siellä on eräs, joka on tulossa minua varta vasten tapaamaan, joten samalla menen vastaan vierastani... Sinulla on aina paikka minun sydämessäni, Amanda vuodatti muutaman kyyneleen. Niin niin. Mutta onhan se silti mukavaa istua jutustelemassa ihan pöydän ääressä jonkun kanssa. Kukkiakin lähetellyt... Sitä sinä et koskaan... Eipä silti.. en minä sillä, eihän sen ollut niin väliksikään. Hyvä mies ja kaikin puolin kelpo isä sinä olit.. Ja niin Amanda jäi puutarhaan odottamaan vierailukäyntiä. Mutta eniten häntä jännitti kohdata vieraansa...