Hän on käynyt kurkistelemassa pienten kivitalojen ympäristöistä.
Hän on tutkinut suurten linnojen pihapiirejä.
Hän on kysellyt tapaamiltaan ihmisiltä vajavaisella ranskankielen taidollaan. Jotkut tarjosivat hänelle aterian, koska luulivat häntä hyvävaraisen perheen hyljätyksi tyttäreksi.
Lopulta Fia keksi laittaa etsintäkuulutuksen Lilistä...
kuten myös Erik-puolisostaan. Lehtiseen painettiin "On chercher dans tous les coins", ja sitä Fia kiinnitti jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Muutamat ihmiset naureskelivat nähdessään Fian kiinnittämässä ilmoitusta, koska ilmiselvää oli, että mies oli karannut vaimonsa luota vieraan naisen kanssa. Kannattaako moista miestä enää etsiä? Paitsi tietenkin, jos hän on hyvin rikas..
Eihän Fia tietenkään tyhjin käsin kaupungeista palannut etsintämatkoiltaan vaan hän osti hyvin tärkeitä tavaroita kotiin tuomisiksi samalla kertaa, kun kerran matkusteli. Grassen kaupungista hän löysi aivan uskomattoman hienon tuoksuisia hajuvesiä, joita ilman ei voinut olla. Pakko oli ostaa iso varasto, jolla saattaisi lohduttaa myöhemmin itseään, mikäli perhettäkään ei löytyisi. Kyllä siinä kyyneleet kuivuvat, kun pistää arvokasta hajua korvan taakse!
Toisinaan Fia kuljeskeli sataman lähistöllä katsomassa laivojen saapumista odottaen milloin tahansa näkevänsä Erikin laivan lipuvan satamaan.
Kotona, Sinisessä Hetkessä samaan aikaan, Dagmar hankki kellon keittiön seinään (toimiva, vain patteri puuttuu).
Amandan muiden kiireiden vuoksi, Dagmar piti huolen lasten ateria-ajoista ja sehän oli helpompi toteuttaa, jos seinällä olisi kello.
Dagmar hankki uusia astioita täydentämään vajavaista astiastoa.
Hän valvoi lasten syömistä näiden ruokaillessa. Silloin oli hyvä, jos olisi tuoli, millä istua. Niinpä Dagmar hankki ruokailuhuoneeseen kangasverhoillut tuolit. Ne valmistettiin Katrinkadunpajassa Dagmarin toiveiden ja ohjeiden mukaan. (itse tehdyt)
Eikös Dagmar muistanut lasten lukumäärää vai näkökö se pettää, koska paikalla on vain puolet lapsista..
Ruokailun jälkeen hän päättää kiinnittää kylpyhuoneen seinään wc-rullien säilytysnauhan. Silloin kuuluu lasten äänekästä kiljuntaa pihalta.
Hänen saavuttuaan puutarhaan, hän näkee edessään tuntemattoman nuoren naisen lapsi sylissään ja kitara (pahvia ja ääriviivatarraa) olallaan. - No mutta! Hän ehtii huudahtaa ennen kuin ranskankielinen puheen sorina täyttää ilman Fannyn ja Johanin kujertaessa ja sorautellessa ärriä.- Mitä ihmettä? Amandakin saapuu paikalle.
-Bonjour! Sanoo Lili, jolla on kuin onkin pieni lapsi mukanaan. Amanda tarttuu Dagmarin käsipuoleen, ettei pyörtyisi tunnistettuaan vieraan ja nähdessään tämän kantamuksen. -Voi hyvänen aika, Amanda huudahtaa.
Dagmar hakee lapselle Erikin ja Fian yhteisten lasten vanhan kehdon, sillä kehtoa Lilillä ei ollut mukanaan. Lapsi oli syntynyt laivamatkalla Lilin ollessa tulossa Erikin laivassa Ranskasta takaisin Suomeen. Ja aivan totta, myös Fia oli tulossa kotiin. Lapsen syntymä oli pakottanut Lilin palaamaan Kuuralehtoon ajateltua aikaisemmin, koska Erikin täytyi jatkaa matkaansa Pietariin hakemaan lastia, eikä Lili voinut lapsensa kanssa seurata mukana.
Hän pääsi Erikin tuntemaan toiseen Turusta pohjoiseen matkalla olevaan laivaan. Joten tässä hän sitten oli. Lapsineen. Amanda ja Dagmar ihmettelivät melkoista muutosta, minkä Lili oli matkallaan kokenut. Eihän tyttöstä enää edes samaksi tuntenut. Uudet vaatteet, hattu ja kaikki.(ilman valmiita kaavoja väsätty). Niin, ja vielä tuo, tuo.. Eihän sitä yhtä asiaa voinut edes ääneen lausua.
Lapset olivat innoissaan saatuaan tutun hoitajansa takaisin. Ja mikä riemu siitä seurasi, koska Lili oli ottanut kitaransa mukaan. Sitä hän soitti lasten istuessa ympärillä ja laulaa rallatteli ranskankielisiä lauluja lasten yrittäessä matkia, minkä kykenivät.
Kaksin jäätyään Dagmar ja Amanda, jolla siinä kiireessä oli jäänyt vispiläkin käteen, pohdiskelivat uutta tilannetta. Mitäs nyt tehdään, he mietiskelivät itsekseen kumpainenkin. - Tuota, aloitti Dagmar varoen. Olisi kiva tietää lapsen isästä jotain.. Amanda nyökytteli päätään hyväksyvästi. - Ehkä meidän on aika puuttua peliin, hän myönteli. Niin, tietysti vain siinä tapauksessa, ettei lapsen isä.. -Niin, aivan, jatkoi Dagmar. Ketäs niitä täällä kylällä onkaan ilman vaimoa? Siis mikäli ei joku sieltä Ranskasta saavu...
Lilin mukana tulivat hänen vähäiset kalusteensa, jotka avuliaat kyläläiset kantoivat Lilin huoneeseen. Olihan nyt erinomainen tilaisuus nähdä ranskalainen lastenhoitaja ilmielävänä. Uusia juorujakin kyläläiset saivat viemisiksi muille kyläläisille kertoessaan lapsesta, joka Lilillä oli mukanaan. Niin, kuinkas vanhalta se lapsi olikaan vaikuttanut? Olikos siinä tuttua näköä..? Sänky patjoineen ja lakanat nostettiin nopeasti sisälle. (sänkyyn löytyi tarvikkeet kirpparilta: 3 puista lasinalustaa, joissa oli kaiverrukset valmiina, itse vahattu)
Kukallinen peite ja kaappi. Kyllähän noissa kelpaa nukkua. Juu, on aivan ranskalaisen näköistä, tuumivat kyläläiset.
Kaappiin tungettiin Lilin liinavaatteet. Äkkiähän nämä muutamat tavarat toki sisälle joutuivat. Mihinkäs se Lili lapsineen vilahti?
Päiväpeitteessä oli pitsisiä kukkia koristeena samoin kuin tyynyssäkin (tehty valmiista pitsinauhasta kiristämällä ruusukkeen muotoon) Olisikohan se itse nämä tehnyt, pyörittivät kylän ämmät päätään.
Niin kalustettiin Lilin huone valmiiksi niillä tavaroilla, jotka hän oli tuonut mukanaan kotoaan Ranskasta. Amanda lahjoitti hänelle Meän tyärten minihuusholli-piirissä punotun korin, jonka tekijänä oli joku Anja.
- Ei se Amanda ainakaan suuttunut ole tuohon lastenhoitajaan, koska hänelle lahjojakin antaa, mietiskelivät kyläläiset. Voihan se olla, tuota.., niin ihan luonnollinen selityskin lapsen olemassaoloon.
- Yleensä lapsen olemassaoloon on aina melko luonnollinen selitys, puuskahti siihen yksi kyläläisakoista jollekin miehelle.
Usein kuulivat tämän jälkeen Amanda ja Dagmar kitaransoittoa ja haikeasointuista laulua Lilin huoneesta. He olivat kuitenkin hyvin helpottuneita tiedosta, että Fia oli Erikin mukana laivassa, ja että nämä olivat yhdessä matkalla kotiin.
Hyvää Vappua Kaikille!
Kommentit