Amanda oli vierailulla Kurjenpolven Vaili-rouvan luona, jossa hän oli tavannut myös nimismiehen, jolla ilmiselvästi oli Amandalle huonoja uutisia. Mutta millaisia, sitä Amanda ei osannut edes aavistaa...

Amanda ponnahti ylös tuolilta, jossa oli istunut nimismiehen palatessa huoneeseen kantamuksineen.  Hyvänen aika!  Hengähti Amanda.

- Tämä on tyttäresi Sofian nuorin lapsi, nimismies selitti. Tapasin kuin tapasinkin hänet Ranskassa ollessani etsimässä häntä ja Erikiä. Huonot uutiset tulin kertomaan tänne Kurjenpolveen sen vuoksi, että Vaili-rouva olisi sinulle lohduksi sen jälkeen, mitä nyt saat kuulla.. On nimittäin niin, että osa lapsista sekä heidän hoitajansa on kidnapattu...Sofia antoi minulle nuorimmaisensa, jotta pystyy heitä paremmin siellä Ranskassa etsimään.

Nimismies meni Amandan luokse peläten tämän purskahtavan itkuun uutiset kuultuaan. Mutta nimismiehen kummastukseksi Amanda heläyttikin naurun. - Mitä ihmettä? Nimismies ihmetteli. Ja niin Amanda kertoi lasten olevan hyvässä turvassa hoitajineen Kuuralehdossa, tai oikeammin Sinisessä Hetkessä, ja nimismiehen huolen olleen ihan turha. -Nämä olivatkin sinulle ja myös minulle hyviä uutisia, tuumasi siihen nimismies. Olen oikein onnellinen sinun puolestasi, Amanda. Nimismies silitti Amandan olkapäätä.

Tämän hellän hetken keskeytti Vaili-rouva astuessaan sisään huoneeseen järkyttäen molemmat vieraat, sillä Vaili ei ollut huomannut pudottaneensa päässään olleen huivin käydessään ullakolla. Hän kantoi sylissään pienen pientä mekkoa..

Mutta vieraat huomasivat ainoastaan Vaili-rouvan, sillä vanha arvokas rouva oli kuin olikin täysin kalju!

Amandan silmät kyyneltyivät järkytyksestä. Kyynelten läpi hän huomasi koiran kantavan suussaan hiustuppoa! - Voi hyvänen aika, Amanda huudahti ja peitti silmät käsillään.

- Koiraa ei tarvitse pelätä, Vaili-rouva jatkoi. Se ei tee mitään lapsille. Niin, minäkin olen säilyttänyt tätä omaa kastepukuani omaa tyttöäni varten, jota en kuitenkaan koskaan ehtinyt hankkimaan.. Elämäni kului aivan muissa asioissa. Olin nimittäin tutkija. Nyt minä kerron oman tragediani, koska olette minulle paljastaneet omanne, joka sai kuitenkin onnellisen lopun. Ja niin Vaili kertoi, kuinka hän kauan kauan sitten nuorena ollessaan itsensä Jacques Cousteaun kanssa sukellusretkellä heidän tutkiessaan syvänmeren  isoja kaloja, haita, oli yksi hai yrittänyt hyökätä Vailin kimppuun. Onni onnettomuudessa oli, että hai oli ollut pelkkä poikanen eikä Vaili ollut menettänyt henkeään, ainoastaan hiuksensa ja saanut muutaman  hain hampaan jäljen kalloonsa.

Siitä lähtien oli Vaili käyttänyt tupeeta, minkä Sylvi-koira oli yön hämärissä löytänyt yöpöydältä luullen sitä rotaksi ja antanut sille pienen opetuksen. Mutta päähän peruukkia ei voinut enää laittaa.

Onnellisena siitä, etteivät nimismieheltä saadut uutiset olleetkaan huonoja, Amanda kiirehti nimismies rinnallaan Fian ja Erikin vauvan kanssa Siniseen Hetkeen, jossa pieni Greta-tyttönen pääsi heti Fanny-siskon hellään huomaan.

Vauvan lisäksi oli Fia antanut osan Ranskasta hankkimistaan  tavaroista nimismiehen mukaan kotiin vietäväksi. Niinpä uusi silkkimatto levitettiin salin lattialle ja taulut pinottiin tuolille.

Nimismies itse oli ostanut tulomatkallaan (Nukkekoti ja Lelusta) Amandalle hieman lahjoja heidän ystävyytensä merkiksi. Ja ajattelipa nimismies täten saavansa kutsun teekupposelle, koska täytyihän astioita kokeilla ja olihan hän siihen ensimmäisenä oikeutettu astioiden tuojana. Sillä täytyy myöntää, että hänellä oli hyvin lämpimiä tunteita Amandaa kohtaan.. Kun vain uskaltaisi ne Amandalle paljastaa...

Samassa Johan pelmahti saliin. - Papa, papa, hän huusi ranskaksi, koska oli pitkään Lilin hoivissa ollut, oli ranskankieli osa hänen normaalisti käyttämäänsä puhekieltään. Nähtyään vieraan heidän kodissaan, hän jatkoi: Täällä on  nimismies!

Samassa ryntäsi Erik salin ovelle Johanin huudon hätyyttämänä. - Mitä se mies täältä hakee?
- No mutta, Erik! Amanda huudahti. Miksi sinulla on tuo kädessäsi..?

- Mitäs asiaa nimismiehellä tänne on? Kysyi Erik epäilevällä äänellä osoittaen pistoolilla miestä.

Lapset olivat kuulleet myös mekkalaa, ja tulivat portaisiin katsomaan, mitä salissa oikein tapahtui. Heitä pelotti, kun näkivät aseen isänsä kädessä ja jäivät piileksimään portaisiin hievahtamatta  hädin tuskin hengittäen.

- Nimismiehellä on hyviä uutisia huonojen sijasta. Istuhan nyt alas, Erik, sanoi Amanda. - Ja taitaa olla parasta, että myös ase laitetaan pois, jatkoi siihen nimismies.

Huutoa kuultuaan Lili oli juossut myös paikalle. - Mon cher, Erik, Lili lepyytteli tietämättä mitä oikeastaan oli tapahtumassa. Hän näki ainoastaan aseen Erikin kädessä ja toimi parhaaksi katsomallaan tavalla  yrittäen estää Erikiä käyttämästä asetta, sillä hän ei voinut ajatella Erikin joutumista vankilaan. Ketään ei saanut ampua! -Attends! Hän huusi. Non, Erik! Lili ojensi kätensä ottaakseen aseen Erikiltä.

Häkeltyneenä siitä, miten Lili oli häntä kutsunut ja huomattuaan, ettei nimismies ollutkaan häntä  pidättämässä antoi Erik aseen Lilille.

Helpottuneena itsekin tilanteen saamasta käänteestä Erik huomasi lattialla istumassa olevan Fannyn kitisevä vauva sylissään.

- Mikäs tämä sitten on? Hän kysyi nauraen ja Amandalle silmää iskien Fannyn ojentaessa vauvan hänelle. Kukas se siinä on? Erik hyppyytti vauvaa. - Minäkin haluan syliin, kiehnäsi Fanny.

- Se on Greta, meidän siskomme! Huusivat toiset lapset yhteen ääneen.

Samuel, Juulia ja Johan olivat mielestään jo isoja ja heitä nolotti katsoa, kuinka pikkulapset olivat sylissä. -Pöh, pikku pentuja, he kuiskivat toisilleen.

Nähdessään, kuinka hellästi Erik piteli lapsiansa Amandan sydän suli vävyänsä kohtaan. Eihän se paha mies ollut, kun noin hoivasi pienokaisia. Sen piirteen kai Fia oli miehessä aikoinaan huomannut, johon oli rakastunut, hän tuumi mielessään katsoessaan, kun lapset piirittivät isänsä. Amanda  hengähti helpottuneena ja tunsi nimismiehen kädet harteillaan. Niin, kyllä kai tämä elämä tästä.. Niin oma kuin Fian ja Erikinkin.. - Mutta mitäs me teemme Fian kanssa, hän huomasi yhtäkkiä. Tyttöhän on siellä Ranskassa tietämättä, että muu perhe on täällä!

Niinpä Erik ja nimismies poistuivat Erikin työhuoneeseen pohtimaan tilannetta. Nimismies ihmetteli Lilin pöydälle tuomaa asetta. Miksi Erikillä oli ase?

Huomasipa nimismies lattialla olevan egyptiläisen matonkin ja koska oli Ranskassa ollessaan kuullut huhuja Egyptissä aiemmin tapahtuneista haudanryöstöistä, hän päätti pitää Erikiä tarkasti silmällä.

Varsinkin, koska mies katsoi tarvitsevansa aseen antamaa turvaa kotonaan. Mitäs kummaa täällä piiloteltiin?

-Minun täytyy varmaan lähteä hakemaan Fia kotiin, päätti Erik. - Aivan, nimismies oli samaa mieltä. Minä voinkin sillä aikaa toimia Amandan apuna ja laitella paikoilleen Fian tänne minun mukanani lähettämiä tavaroita, jotta Fialla olisi mukavampi kotiinpaluu. Ja taisipa nimismiehellä olla jotain muutakin mielessään tämän sanoessaan.