Amanda teki monenlaisia valmisteluja ennen Kurjenpolveen suunnittelemansa vierailun toteutumista, jottei odotus tuntuisi niin pitkältä, ja koska halusi kotinsa olevan edustuskelpoinen mahdollisen vieraan kutsumista varten.

Alimpaan kerrokseen hän laittoi tämän Dagmarin omasta kodistaan tuoman porrasmaton. Taulukin vihdoin ja viimein saatiin kiinnitettyä seinälle.

Vierassalongin pöydälle katettiin huolettomasti hopeatarjotin tarvikkeineen.

Keittiöstä olohuoneeseen johtaville portaille laitettiin keittiön väreihin paremmin sointuva ruusumatto, josta  Amanda piti kovasti rakastamiensa ruusujen vuoksi. Ja niin, pitihän toki hieman siivota ajankuluksi.

Olohuoneen ja makuuhuoneen välisiin portaisiin Amanda laittoi olohuoneen tapetteihin sopivan maton. Hän oli tyytyväinen siihen, miltä kodissa alkoi näyttää mattojen laittamisen jälkeen. Eihän hän aiemmin ollut niin kovasti piitannut sisustamisesta. Heille, hänelle ja Herbertille, koti oli ollut hyvä sellaisenaan. Mutta nyt Amanda halusi niin kovasti Kuuralehdon näyttävän viihtyisältä. Jos joku sattuisi tulemaan kyläilemään..

Toisaalla samaan aikaan Lili esitteli Erikille huonettaan, johon uudet Helsingistä asti tilatut tapetit oli saatu seinille. - C´est beau, totesi Erik. C´est  ca, vastasi siihen Lili. C´est  tres beau mais tu es parfait, lisäsi Lili. Erik hipaisi hänen käsivarttaan. Ah bon, hän sanoi hiljaa haluamatta täydellisesti ymmärtää Lilin tarkoitusta. Il y a du soleil, hän totesi Lilille vaihtaen puheenaihetta. Mais... nous on peut  faire des randonnee, si tu veux. - Chouette! Hihkaisi Lili. On y va!

Sillä aikaa, kun Erik jäi Lilin kanssa suunnittelemaan patikkaretkeä, Amanda oli vierailulla Kurjenpolven Vaili-rouvan luona. Tervehdittyään ja nopeasti kohteliaita kuulumisia vaihdettuaan Vaili ohjasi Amandan  kauniiseen huoneeseen, johon pöytä oli katettu vierasta varten.

Vaili oli laittanut päähänsä hienon hatun, koska ei ollut täysin tyytyväinen hiuksiinsa. Amanda ihasteli kaunista Kurjenpolven kartanoa. Samassa avautui ovi...

Amandan sydän heitti kuperkeikan, kun hän näki vieraan, joka saapui ovesta. -Oh, hän henkäisi, sillä siinä seisoi nimismies ilmielävänä ja niin komeana pyhäpuvussaan.

-Oikein hyvää päivää, Amanda, sanoi nimismies ojentaen suuren ruusukimpun Amandalle.Mukava tavata jälleen. Ja hän halasi Amandaa. Mutta valitettavasti minun kaikki uutiseni eivät ole mukavaa kuultavaa...