Hän laittoi orkidean olohuoneen lattialle sen ison ruukun vuoksi. (hajuvesipullon korkki)
Pieni saint paulia sai olla olohuoneen pöydällä.
Pelargoniat Amanda laittoi keittiön ikkunalle.
Ja ne ruusut, ne ruusut...
Kesäkukkia oli tullut valtava määrä, jonka vuoksi Amanda istutti ne ikkunalaatikkoihin.
Ahertaessaan kukkien kanssa, Amanda kuuli kuiskuttelua puutarhan perältä.
Hän huomasi siellä Lilin Erikin seurassa. Heidän läheisyytensä ei voinut jäädä Amandalta huomaamatta.
Viimeinen asia, minkä Amanda olisi halunnut tehdä, oli tullut nyt ajankohtaiseksi.
Hän riensi rivakasti puhelimen luokse.
Amanda oli pakotettu kutsumaan Herbertin sisko, Dagmar, luokseen asumaan ja pitämään silmällä Erikiä ja Liliä, vaikkei tätä Dagmarille ääneen sanonutkaan. Amanda kyllä epäili, että Dagmar pitäisi silmällä yhtä sun toista muutakin asiaa, mutta huolimatta siitä, että Dagmar pistäisi nenänsä todennäköisesti myös Herbertin perintöosuuteen, Amanda ei voinut muutakaan. Oman tyttären vuoksi oli oltava valmis myös uhrautumaan.
Dagmarin saavuttua, Amanda esitteli hänelle ajatellun huoneen, joka sijaitsi Erikin työhuoneen vieressä, koska muualla ei nyt yksinkertaisesti ollut tilaa, selitti Amanda Dagmarille. Mutta mahtoi hänellä olla taka-ajatuksia Dagmarin huoneen sijainnin kanssa. Siitä oli helppo pitää silmällä työhuoneen tapahtumia ja huoneeseen menijöitä. Amanda oli varma, että Dagmarin katseelta ei välttyisi mikään, ei varsinkaan, jos se olisi Dagmarin mielestä hiukankaan epäilyttävää ja sopimatonta.
Dagmar oli tuonut lapsille karamelleja ison kulhollisen. Sepäs olikin harvinaista herkkua lapsosille.
Heidän salissa tarinoidessaan ja kuulumisia vaihtaessaan, Amanda kertoi, että heillä asui ranskalainen lastenhoitaja. - Etteivät nyt aivan päät mene pyörälle..., aloitti Amanda. -Niin, niin, jatkoi siihen Dagmar aivan kuin arvaten Amandan mietteet. -Kyllähän se niin voi olla. Hyvinkin niin. He täydensivät toistensa lauseet ihan, kuten Herbert ja Amanda aikoinaan olivat tehneet rupatellessaan. Ja totta oli myös, ettei lasten kuullen sopinut ihan kaikkea ilmoille päästellä. - No, jospa minä sitten tästä lähtien huolehdin lasten opetuksesta, päätti Dagmar. Lili voi ottaa huolehtiakseen kauppa-asiat sekä kokkaamisen. Laitamme tuonne minun huoneeseeni hieman sijaa opetusta varten. Huone on kyllä siihen tarpeeksi iso.
Helpottuneena osittain Dagmarin avusta tädit riensivät Kuuralehdon keittiöön, jossa Amanda tarjosi vaatimattoman aterian ja pullakahvit. Dagmar toi Amandan mieleen niin elävästi Herbertin, että Amandan sydäntä kouraisi. Nämä olisivat olleet täysin toistensa näköiset, jos olisivat siinä rinnatusten istuneet.
Dagmar ei voinut olla huomaamatta keittiössä olevaa pullorivistöä eikä Amandan hameen alta pilkottavaa housunlahjetta. Ja kyllä hän huomasi Amandan ottavan yhdestä pullosta tilkkasen lasin pohjallekin, vaikka Amanda luulikin, ettei Dagmar huomaisi. -Pitäisiköhän sinun hieman ryhdistäytyä, huolehti Dagmar.
Kahvit juotuaan Dagmar laittoi olohuoneen ikkunaan mukana tuomansa pitsiverhon.
Pöydällä olleen kukan hän siirsi ikkunalle. -Hieman ovat ikkunanpielet päässeet ränsistymään, Dagmar huomautti. Niitä täytyy maalata. Eikös siltä Herbertiltä jäänyt rahaa sen verran, että talon saa pidettyä kunnossa? On kyllä ilmestynyt yhtä sun toista muuta, mikä ei aina ole niin... välttämätöntä.... Mikäs se näitä kukkiakin niin mahdottomasti saa hankkimaan? Siihen ei Amanda uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsi lisää kukkia saavansa, koska niitä tähänkin asti oli yltäkylläisesti saapunut. Mistä ihmeestä ne ilmaantuivat? Pystyisikö Herbert tuollaiseen ihmeeseen? Vai olisiko kukkalähetysten takana sittenkin..? Niin se taitaa olla, huokaisi Amanda ja painoi käden rintaansa vasten kokeillen sydämensä pamppailua. Hupsuksiko minä tässä olen tullut? Hän ravisti päätään. Ei sentään, ei sittenkään.. mutta jos...
Amandan jäädessä haaveisiinsa Dagmarin kunniaksi oli kyllä sanottava, että hän otti sydämenasiakseen Fian lapsista huolehtimisen. Ensitöikseen hän laittoi poikien sänkyihin vuodevaatteet.
Eikä välttynyt Amandan asumuskaan Dagmarin käden jäljiltä. Dagmar laittoi olohuoneen kattoon talosta löytämänsä kynttiläkruunun.
Hän oli lähettänyt etukäteen osan tavaroistaan Kuuralehtoon, ja huomasi niiden olevan sijoitettuna molempiin taloihin vähän sinne sun tänne. - Sänkyni, hän kysyi Amandalta. Missä se mahtaa olla?
-Ei ole tullut mitään sänkyä, vastasi siihen Amanda hyvin muistaen, että oli ottanut Dagmarin lähettämän sängyn tyttöjen käyttöön. -Tuli vain tällaista puutavaraa. Kai tämä on sinun sänkysi. Sitä en tiedä, miksi se on palasina. Muistatkos itse purkasitko sen ennen lähettämistä? Dagmar oli hieman hajamielinen, joten hänen täytyi todeta, että siinä kai se sitten oli. Hänen sänkynsä. Olikos mukana kokoamisohjetta, hän mietiskeli ääneen, kun en nyt oikein tiedä, millainen sänkyni olikaan ollut. -Kyllä siitä jotain saadaan aikaan, Amanda nauroi salaa. Ellei sänkyä, niin vaikka hyllykkö. -No mutta, enhän minä nyt hyllyssä voi nukkua! Huudahti Dagmar. Amanda kääntyi poispäin hartiat hytkyen. Olipa onni, että Dagmarin muisti hieman...hmm, petti. Ehkä tästä vielä selvitään, yhteiselosta, Amanda mietiskeli.
Kommentit